Aihe: Menetelmät

Tuotteen käytettävyyden rakentamiseksi ja varmistamiseksi on olemassa suuri joukko menetelmiä. Näistä menetelmistä keskeisimmät ovat käyttäjien tehtävien, osaamisen ja toimintaympäristön selvittäminen ja dokumentointi sekä käytettävyyden arviointi ja käytettävyystestaus. Käytettävyysmenetelmät voidaan useimmissa tapauksissa liittää lisävaiheiksi yrityksen perinteiseen tuotekehitysprosessiin.

Käytettävyystestaus on joustava menetelmä, jota muuntelemalla saadaan tuotteen käytöstä monenlaista tietoa. Sitä voi käyttää hyvin erilaisten tuotteiden testaamiseen. Teknillisen korkeakoulun käytettävyyslaboratoriossa sillä on testattu yhtä hyvin teollisuusrobotteja, WWW-sivustoja kuin erilaisten palveluiden toimivuutta, saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Käytettävyystestin perusversiossa pyritään selvittämään käyttäjän mentaalimalleja niin, että käyttäjä suorittaessaan tehtäviä tuotteella ajattelee samalla ääneen. Mentaalimalleja voi yrittää selvittää muillakin tavoilla, esimerkiksi piirrättämällä jonkun tuotteen toimintatavan, mutta ääneen ajattelun on havaittu tutkimuksissa antavan parasta tietoa malleista ja se onkin tunnetuin testimenetelmä.

Vähemmän tunnettua tuntuu kuitenkin olevan tieto siitä, kuinka herkästi ihmisen mentaalimalliin vaikuttaa itse testausprosessi, etenkin silloin kun tuote on uusi käyttäjälle. Esimerkiksi paritesteissä, jossa käyttäjät keskustelevat tuotteesta samalla kun yrittävät käyttää sitä, ei ääneen lausuttu olekaan välttämättä enää mentaalimalleja, vaan argumentteja, joilla pyritään vakuuttamaan toinen käyttäjä. Jos ennen käytettävyystestiä tehdään käyttöliittymän katselmointi (tai visuaalinen läpikäynti), käyttäjä on jo kertonut asioista, joita hän ei välttämättä huomaisi itse testissä, ja se, että hän kuvailee ääneen käyttöliittymää, muuttaa hänen mallejaan.

Pikatesteissä, joissa testinohjaaja tekee muistiinpanoja käyttäjän pärjäämisestä eikä testisuoritusta taltioida, mentaalimallien muodostumisen havainnointi jää melko vähäiseksi, huomio kiinnittyy väistämättä vain suoritukseen.

Käytettävyystestauksen nimellä kulkee Suomessa myös muita menetelmiä, jotka ovat kuitenkin aivan muuta kuin tuotteen käytettävyystestejä – muun muassa käyttäjien mielipiteen mittauksia kyselyin ja käyttöliittymän katselmointeja. Esimerkiksi käyttäjäkysely WWW-sivuilla antaa hyvää tietoa käyttäjien mielipiteistä jo käytössä olevasta sivusta.

On tavallinen erehdys sekoittaa toisiinsa tuotteen käytettävyys ja käyttäjien mielipiteet tuotteesta. Se näkyy kahtaalla: moni ihmettelee miten käytettävyystestissä saadaan merkitseviä tuloksia jo hyvin pienellä käyttäjämäärällä, koska “jos käyttäjien mielipidettä kysyy, miten jokin pitäisi tehdä, saa vastauksia laidasta laitaan”, ja moni uskoo että kysymällä käyttäjän mielipidettä saadaan selville sen käytettävyys. Tuotteen miellyttävyys on osa käytettävyyttä, mutta vain osa ja siinä kun ihmisten mielipiteet samasta tuotteesta eroavat toisistaan, niin käytettävyystestissä tapahtuu juuri päin vastoin: Jo toisella ja kolmannella peräkkäisellä testikäyttäjällä alkaa näkyä selvästi, että ongelmat tuotteen käyttämisessä kasaantuvat samoihin käyttöliittymän piirteisiin.

Käytettävyystestin idea

Käytettävyystestin perimmäinen tarkoitus on tehdä tuotteen käyttölaadusta parempi seuraamalla käyttäjän mentaalimalleja tilanteessa, joka muistuttaa aitoa tilannetta – tai ainakin tehtävät ovat niin aitoja kuin mahdollista.

Periaatteessa käytettävyystestejä on kahden tyyppisiä – sellaisia, joita käytetään osana kehitystyötä ja sellaisia, joilla mitataan, ovatko tuotteet käytettävyydeltään sellaisia, että ne voidaan hyväksyä levitykseen. Tämä dokumentti keskittyy lähinnä ensimmäisen tyypin käytettävyystesteihin. Käytettävyystestillä on myös muita, välillisiä merkityksiä yritykselle: kun yritys testaa suunnittelemansa käyttöliittymät, sekä yritys oppii että suunnittelijat oppivat yksilöinä. Yritys oppii tekemään parempia tuotteita. Yksilöt oppivat paremmiksi suunnittelijoiksi.

Käytettävyystestin tarkoitus riippuu siis siitä, missä tuotekehityksen vaiheessa se tehdään:

Kehitystestien tarkoituksena on käytettävyydeltään mahdollisimman hyvän käyttöliittymäratkaisun löytäminen.

Hyväksymistestin tarkoituksena on tarkastaa, että tuote täyttää sille asetetut käytettävyysvaatimukset. Samalla tarkistetaan, onko siinä sellaisia käyttöongelmia, että tuote tulisi ottaa vielä korjattavaksi vai riittääkö, että tuotteen koulutuksessa korostetaan ongelmakohdan suunniteltua suoritustapaa, hoidetaanko ongelmat mahdollisesti lisäämällä käyttäjien tukea ja millaista tukea tarvitaan tai tulisiko käsikirjaa vielä korjata. Hyväksymistesteissä voidaan myös etsiä tuotteen myyntivaltteja.

Käytettävyystestissä mitataan tuotteen käytettävyys oikeilla käyttäjillä, kun he tekevät oikeita työtehtäviä oikeassa tai oikean kaltaisessa ympäristössä. Siinä ei siis mitata sitä, kuinka hyvin tuote täyttää sille tehdyt määritykset ja poikkeaa täten tavallisesta laatukatselmuksesta, vaan ennustetaan, kuinka hyvin se tulee toimimaan käytännössä ja haetaan potentiaaliset käytön ongelmakohdat. Käytettävyystestin tavoitteesta riippuen joko mitataan tuotteen käyttölaatu tai sitä parannetaan – mikäli havaitut ongelmakohdat todella korjataan niiden eväiden avulla, joita käytettävyystestistä on saatu.

Käytettävyystestissä koekäyttäjät tekevät yleensä yksi kerrallaan testitarinan mukaisia ja työtehtäviensä kaltaisia tehtäviä. Kaikki, mitä testikäyttäjät tekevät ja sanovat testin aikana, tallennetaan. Käytettävyystestin jälkeen kerätty tieto analysoidaan, määritellään käyttöliittymässä olevat ongelmat ja mahdollisesti suositellaan korjaustapa.

Testattavana voi olla koko tuote, sen prototyyppi tai jokin sen osa, esimerkiksi keskeiset toiminnot, vaikeimmiksi uskotut tai pidetyt toiminnot tai valikkorakenteet. Tietojärjestelmissä voidaan testata myös esimerkiksi järjestelmän käyttöönotto, käsikirjat ja opasteet, ongelmista toipuminen tai kuvakkeet. Yhden käyttäjän käytettävyystestin pituus voi vaihdella muutamasta minuutista koko päivään, mutta tyypillisesti se on tietojärjestelmillä yksi tunti. Tämä on se aika, jonka käyttäjät jaksavat keskittyä.

Laboratoriossa tehtyjä käytettävyystestejä on väheksytty joillain tahoilla siinä, että laboratoriotilanne on hermeettisempi ja häiriöttömämpi kuin oikea käyttöympäristö. Tästä seuraa kuitenkin se, että kaikki tilanteet, jotka ovat käyttäjille ongelmia laboratoriossa ovat vielä ongelmallisempia todellisessa käyttöympäristössä. Eli jokainen virhe, joka löydetään laboratoriossa on virhe myös käytössä, ja kun ne korjataan, tuote on erittäin paljon parempi tuote. Asiantuntijaläpikäynnillä pystytään etsimään ja löytämään virheitä, jotka eivät esimerkiksi testitehtävissä tule esiin. Käytettävyystestillä ei välttämättä löydetä kaikkia virheitä mutta suurin osa niistä. Käytettävyystestissä käyttäjät jaksavat myös yrittää paljon tarmokkaammin kuin tavallisessa käytössä.

Milloin käytettävyystesti tulisi tehdä?

Käytettävyystestejä pitäisi tehdä kautta koko järjestelmä- tai tuotekehityksen. Käytettävyystestaus voidaan aloittaa jo tutkimalla vanhan järjestelmän käytettävyys, mutta testit tulisi aloittaa viimeistään, kun tehdään ensimmäisiä prototyyppejä. Testausta jatketaan iteratiivisen tuotekehityksen osana, jolloin joka iteraatiokierroksella (suunnittelu-testaus-virheiden analysointi ja korjaus) virheiden määrän vähentyessä tuote kehittyy käyttäjän kannalta parhaaksi mahdolliseksi. Valmis järjestelmäkokonaisuus testataan vielä ennen kuin se julkaistaan. Tuoteperheen prototyyppi on hyvä testata myös ennen käyttöliittymästandardin tai tyylioppaan kirjoittamista.

Tuotekehitysvaiheen käytettävyystestien merkitys tuotekehittäjille on siinä, että tuotekehitysprosessista tulee ennustettavampi. Idea on, että suunnittelijoilla on ensin joukko toimintatarinoita tilanteista, joihin tuotetta rakennetaan soveltuvaksi. Ne muuntuvat tehtäväkuvauksiksi, kuvauksiksi kohteista sekä toimintaympäristöistä ja erilaisiksi käsitteellisiksi malleiksi (sen mukaan miten monimutkainen järjestelmä tai tuote on) ja käytettävyysvaatimuksiksi. Nämä muuttuvat rakennemalleiksi, jotka käytettävyys testataan joko niin, että käyttäjä “testaa” rakenteen eli käy läpi erilaisia toimenpiteitä järjestelmällä tai niin, että suunnittelijat rakentavat rakennemallien avulla erilaisia käyttötarinoita ja tarkistavat samalla tuotteen rakenteen. Rakennemalleissa on kuvattu kukin tuotteen vaihe niin, että siinä näkyvät, mitkä tiedot ovat käyttäjän käytettävissä ja mitä vaihtoehtoja hänellä on kussakin näkymässä käytettävissään. Tässä vaiheessa tarkistetaan myös käsitelistoin tuotteen terminologia ja mielellään myös symbolit. Kun tuotteen rakenne on saatu kuntoon, aloitetaan tuotekokonaisuuden yksityiskohtien tarkentaminen ja ulkonäön suunnittelu. Nämä testataan ensin paperiversioina, sitten toiminnallisina prototyyppeinä. Näiden kautta tuote hiljalleen kehittyy.

Yhden järeän käytettävyystestin sijaan kannattaa siis tehdä monta pientä testiä eli sama budjetti kannattaa käyttää mieluummin useaan peräkkäiseen testiin, joiden välissä korjataan esille tulleet ongelmakohdat.

Miksi tuotteen käytettävyys pitäisi testata?

Käytettävyystesti on aino objektiivinen mittaustapa, jolla tuotteen käytettävyys voidaan todeta. Käytettävyystestiin sijoitettu raha tulee aina takaisin, mikäli käytettävyystesti on suoritettu asianmukaisesti ja testissä esille tulleet käytettävyysongelmat korjataan. Mitä aikaisemmassa vaiheessa tuotekehitystä potentiaaliset ongelmakohdat löydetään, sitä halvemmaksi niiden korjaaminen tulee.

Käytettävyystestin välitön hyöty on siinä, että saadaan käyttölaadultaan parempia tuotteita. Arvioinnin on todettu johtavan järjestelmän selvään paranemiseen niin, että järjestelmän käyttökustannukset ja käyttöön liittyvien virheiden määrä ovat selvästi pienentyneet ja käytön tehokkuus sekä järjestelmän ominaisuuksien käyttöaste on kasvanut. Järjestelmän koulutukseen ja käytön tukeen menevä aika ja raha on suoraan ja helposti laskettavissa.

Iteratiivisen käyttöliittymän kehittämistavan, jossa aina välillä teetetään käytettävyystesti ammattilaboratoriossa ja välillä tehdään käytettävyystesti itse, on todettu nopeuttavan käyttöliittymäkehitystä.

Välillisesti käytettävyyden arviointi parantaa suunnittelijoiden valmiuksia ottaa käyttäjät huomioon. Käytettävyystestin tuoma palaute on arvokasta suunnittelijoille silloin, kun sen perusteella pystytään parantamaan suunnittelijoiden käyttöliittymäsuunnittelun ammattitaitoa. Käytettävyystesti vaikuttaa myös useimpien suunnittelijoiden asenteeseen käyttäjiä kohtaan ja käytettävyyden tärkeyteen.

Olennaista on käytettävyyden arvioinnin ja käytettävyystestin suorittaminen ajoissa – silloin kun järjestelmään tarvittavat muutokset ovat vielä tehtävissä. Tyypillinen käyttöongelma on, että suunnittelijat eivät ole osanneet pitää jotain työketjua niin keskeisenä kuin se on, tai eivät ole havainneet sitä lainkaan. Tällöin ongelman korjaaminen projektin myöhäisessä vaiheessa on kallista ja ratkaisusta tulee helposti väkinäinen.

Vaikka järjestelmän kehitystyössä käyttäjät olisivat olleet vahvasti mukana, saattaa suunnittelijalla olla väärä kuva työprosessista, mikä voi johtua yhteisen kielen puuttumisesta, käyttäjien vaikutusvallan vähäisyydestä, käyttäjien arkuudesta kertoa näkemyksiään tai siitä että oman työn kuvaaminen on vaikeata. Myös tällaisiin asioihin saadaan parannuksia käytettävyystestin välillisenä seurauksena, varsinkin jos suunnittelijat ovat mukana haastattelemassa käyttäjiä.

Yrityksen käyttämä sisäinen käyttöliittymäohjeisto kannattaa kirjoittaa testaten samalla vaihtoehtoja pienin vertailevin käytettävyystestein. Standardin kehittäminen voidaan tehdä ensimmäisen tuotekehitysprosessin rinnalla, kunhan standardin tekemiselle samalla varataan aikaa.