Minulle tuli eilen Pohjanmaalta soitto, kysyttiin kirjan käytettävyydestä. Tuotapa ei ole tullut ajateltuakaan sitten 90-luvun, jolloin saimme käteemme ensimmäisen kunnon käytettävyyslukemiston: yli 2000 sivua ja kovat kannet. Kuvittelimme mielessämme otsikot: “Käytettävyyskirja tappoi tutkijan” ja kestovitsinä oli varoittaa aina seuraavaa lukijaa lukemasta kirjaa sängyssä selällään kirja kasvojen yläpuolella. Varsinkin jos tapaa nukahtaa lukiessa.
Kirjan käytettävyyteen toki vaikuttaa muukin kuin kirjan paino tai muut fyysiset ominaisuudet. Ensimmäisenä tulee mieleen luettavuus. Vilkaisin kirjahyllystä: Kaari Utrion kirjan tekstikoossa on otettu huomioon tyypilliset lukijat, keski-ikäiset ja vanhemmat tädit, mutta kansiteksteissä ei. Kirjan kansipräntti on pientä ja tummuuskontrasti taustaan oli olematon.
Paljon huonompi tilanne on joillain taiteellisilla vihkosilla, joissa Taiteellinen Kokonaiselämys jyrää tekstin luettavuuden. Pieni teksti ja tekstipalkin erikoinen muoto varastavat huomion koko ajan sanoilta jos lukija ei pakottaudu keskittymään.
Toinen tärkeä käytettävyysominaisuus on tekstin ymmärrettävyys. Jätän tässä varmuuden vuoksi fiktion rauhaan, puhun tietokirjoista. Tekstin ymmärrettävyys riippuu sen itse aiheen vaikeudesta, sen käsitemaailman ja sanaston tuttuudesta sekä asian ja esityksen konkreettisuudesta, sen kirjoitustyylistä ja asian jäsentyneisyydestä.
Helppolukuisessa tekstissä on käytetty selkeitä lauserakenteita, lukijoille tuttuja termejä ja konkreettisia esimerkkejä sekä sanottu asiat yksinkertaisen napakasti. Hyvän tekstin virkkeet sidostuvat toisiinsa luontevasti ja lauseet kuljettavat asiaa kieliopin sääntöjen mukaan ja lukijalle luontevassa järjestyksessä. Ehkä kaikkein tärkein asia helposti ymmärrettävän tekstin takana on se, että tekstin kirjoittajalle on sisäistynyt itselleen selkeä käsitys asiasta. Sotkuisista ajatuksista ei synnyt selkeää tekstiä. Tärkeää on tietysti se, että kirjoittaja “tuntee” lukijansa, ja kirjoittaa tekstin hänelle.
Asioiden ymmärtämistä ja oppimista voi tukea vielä keskeisten asioiden kertauslaatikoilla, termien selityksillä, konkreettisilla esimerkeillä ja muulla hyödyllisellä tukimateriaalilla tekstin joukossa. Hyvä kuvitus tukee tekstin ymmärrettävyyttä.
Hyvää tietokirjaa lukee mielellään, sen kirjoittajan persoonallisuus näkyy. Sen asiat pysyvät kasassa, teksti rytmittyy mukavasti eri mittaisin lausein ja informaatiota kuljetetaan sujuvasti eteenpäin.
Kolmas tietokirjan käytettävyysvaatimus on asioiden löydettävyys. Asioiden löytyminen tietokirjasta edellyttää hyvää sisällysluetteloa ja hyvää hakemistoa. Hyvä sisällysluettelo on tarpeeksi monitasoinen ja edellyttää hyvää otsikointia ja lukijan kannalta asian järkevää kokoamista näiden otsikoiden alle. Otsikossa käytettävät termit ovat tärkeät. Oikein hyvä otsikko sopii vain yhteen tekstiin. Se ei siis ole liian yleinen.
Kun teksti on tehty, sen voi testata ihan niin kuin minkä tahansa tuotteen, teettämällä tehtäviä (“Kuka oli David Klöcker?”) joihin kirja antaa vastauksia.