Web 2.0:n keskeinen kysymys on “kuka hallitsee sisällön”. Sisällön hallinta on osattava kahdesta näkökulmasta: laillisesta ja liiketoiminnallisesta.
Laillisen näkökulman esiintuomisessa on tannettava tällä hetkellä iso tunnustus Taloussanomille. TS kertoo jokaisesta jutusta kirjoittajan tietojen yhteydessä, miten kyseistä artikkelia saa jatkokäyttää. Ehdot ovat yleistajuiset ja oikeudenmukaiset (Suomen lain yleisten käytöntöjen perusteella).
Esimerkiksi Pepsi-uutisen alalaidassa on linkki kyseisen jutun lisenssisivulle. Sivu kertoo selkeästi, että tekstijutun saa lainata lähteen mainiten, mutta kuva toimii eri ehdoilla. Kymmenen pistettä sivun toteutuksesta! (Uutisivulla ehtoihin vievän linkin huomattavuudesta tulee hieman kotitöitä.)
Lailliseen hallintaan saa selkeät pelisäännöt – no – laista. Yhdessä maassa toimivilla yrityksillä on melko helppoa, monikansallisilla jonkin verran vaikeampaa. Liiketoiminnallinen hallinta onkin täysin erilainen otus.
Web 2.0:n liiketoiminta edellyttää, että
- Käyttäjät voivat tuottaa sisältöä
- Toiset käyttäjät voivat rikastaa sisältöä
- Tuotettu ja rikastettu sisältö on mielenkiintoista palvelun liiketoiminnalliselle kohderyhmälle
- Tietojärjestelmät mahdollistavat rikastetun sisällön käytön.
Ensimmäiset kolme kohtaa ovat perinteistä webiä ja internettiä. Jokainen keskusteluryhmä ja uutispalsta vastaa niihin helposti. Viimeinen tekijä erottelee Web2.0 voittajat “niistä muista”.
TS esimerkiksi sallii tekstin suoran kopioimisen käyttäjien omiin julkaisuihin. Myös ehdoissa mainitun lisenssitekstin saa kopioida suoraan julkaisuun.
TS ei tiedä, mihin yhteyksiin tekstiä lainataan, miten uutisesta keskustellaan, mihin uutisen lukijat suuntaavat seuraavaksi – tai ylipäätään mitään muutakaan. Suoran lainaamisen tekeminen helpoimmaksi vaihtoehdoksi ei ole hyvä Web2.0 -strategia, sillä materiaalin jatkokäytöstä ei saada tietoa, eikä sitä voida käyttää nopeasti hyväksi.
Taloussanoman brändin näkyminen laajemmin verkossa parantaa mediayhtiön tunnettuut ta ja mielenkiintoisuutta. Materiaalin fyysinen sijainti muualla kuin TS:n palvelimilla vähentää verkkokäytön kuormaa ja koko palvelun vasteaikojen kriittisyyttä. “Goodwill” ja parempi näkyvyys ovat erittäin hyvää Web2.0 -strategiaa.
Tulevaisuudessa erilaiset tiedon louhintapalvelut mahdollistavat käyttäjien muokkaaman ja rikastaman materiaalin tarkemman analyysin. Joillekin liiketoiminta-alueille tällainen toimintamalli sopii hyvin, toisille louhinnan tiedot ovat vanhoja uutisia.