Tulen käsittelemään muutamassa peräkkäisessä blogissani opetusympäristöjä ja opetusohjelmia verkossa. Opetuksesta ei voi kirjoittaa tai puhua suomatta ensin jonkin verran aikaa tärkeimmille opetuskäsityksille, niin erilaisesta lähtökohdasta ne oppimista lähestyvät ja niin erilaisia opetusohjelmia niiden pohjalle syntyy.
Verkko-oppimisympäristöt näyttävät kehittyvän hitaasti mutta varmasti. Oppimateriaalista juuri verkossa on paljon etua. Oppimisen voi aikatauluttaa itselle sopivaksi. Opetus on muiden verkkopalvelujen tapaan maantieteellisesti tasa-arvoista. Verkko antaa mahdollisuuden tuottaa oppimateriaaleja harvinaisista oppialueista. Verkon avulla voivat etäällä toisistaankin olevat opettaja, oppijat ja toisaalta oppijaryhmät tehdä yhteistyötä keskenään joko reaaliaikaisesti tai kunkin oman aikataulun mukaan.
Hidas kehitys ei ole ihme, alue on vaikea. Perussyy lienee opettamisen teorioiden pitkään jatkunut murrosvaihe. Siis se, että opetusohjelmien pohjaksi halutut nykyaikaiset oppimiskäsitykset eivät ole kaikin osin täysin kypsiä sovellettavaksi. Tuttu ja turvallinen behaviorismi alkaa olla aivan passé muun kuin ehdollistumisen selittäjänä ja koirakoulutuksessa. (Behaviorismihan on se vuosisadan alussa kehitetty psykologian suuntaus, jonka mukaan ihmisen käyttäytymistä voidaan muokata ulkoapäin ohjaamalla palkinnoilla ja rangaistuksilla.). Behaviorismissa oppi pyritään saamaan päähän ja toimintaan tehokkaasti lähtien siitä, että tieto on tosiasia ja sitä ei ole tarkoitus kyseenalaistaa. Oikeasta vastauksesta tai oikeasta reaktiosta palkitaan ja väärästä rangaistaan. Opetettavat asiat pilkotaan osiin, jotta ne ovat helposti omaksuttavissa. Kunkin osan osaaminen voidaan tarkastaa kokein.
Vaikka behaviorismia on haudattu jo vuosia, sillä on arvonsa kaikesta huolimatta. On asioita, joiden opettelu on tehokkainta tai mahdollista tehdä vain opettelemalla, kuten kertotaulu, liikesarjat tanssissa ja musiikissa, hätäpelastustyö. Kaikki sellaiset asiat, jotka on opittava suorittamaan nopeasti ja automaattisesti. Yksi syy behaviorismin hautaamiseen on maailman muuttuminen, sen ymmärtäminen että tietoa on turha yrittää säilyttää päässä, kun se on tarpeen tullen haettavissa kirjoista. Ja kun kaikki tarvittava tieto ei kuitenkaan siihen päähän mahdu.
Behaviorismiin perustuvassa opettamisessa oppimisen tärkeimmäksi motiiviksi mainitaan aina ulkoiset palkinnot, raha, ylennykset, kouluarvosanat, mutta yhtä tärkeinä tulisi pitää oman osaamisen arvostaminen, taitoa tehdä tai tietää jotain, hahmottaa asioita nopeasti, mitä vain. Tärkeä motivointikeino on myös ihmisten halu testata osaamistaan tietokilpailumaisesti.
Esimerkiksi kysely- ja tehtäväsarjat, joissa oikean vastauksen jälkeen pääsee seuraavaan tehtävään, ovat melko suosittuja ja nekin toteuttavat behavioristista oppimista ja harjaannuttamista, kuten www.alypaa.fi. Behavioristista oppimista tukevat erilaiset asioiden harjoittamisohjelmat eli drilliohjelmat, jotka pyrkivät toiston avulla harjaannuttamaan oppilaan taitoja jossain suppeassa asiassa. Myös mallisuoritukset ja opetusvideot kuuluvat yleensä tähän kategoriaan.Asioiden opettelijan lähtötilanne ja oppimistavoite on tietenkin tunnettava ja pedagogiset oppijan kuljettamisesta lähtötilasta tavoitetilaan, mutta tyypillisesti nämä ohjelmat ovat ihmisen ja ohjelmiston keskinäistä dialogia, oikeat vastaukset ohjelmoidaan tuotteeseen etukäteen ja suorituksen arvostelu on melko suoraviivaista.
Ohjelmaa voidaan elävöittää pelein, tarinoin, ja animaation mikäli se on, oppijat huomioon ottaen tarpeen. Video on hyvä väline kuvata etenevää toimintaa. Kannattaa kuitenkin ottaa huomioon muutama asia ihmisen omaksumiskyvystä:
- Valokuvattu tai piirretty kuvasarja on aloittelijalle yleensä parempi keino esittää etenevää suoritusta kuin video tai animaatio. Kuvasarja tulee voida pysäyttää, siinä tulee voida palata taaksepäin ja oppijan tulee voida säätää sen kuvien vaihtumisnopeutta.
- Tekstin lukeminen on aloittelijan väline, puheen kuuntelu asiantuntijan. Tekstin lukemisnopeutta voi taas nimittäin säädellä, siinä voi palata takaisin kertaamaan. Yleensä opetusohjelmissa suositellaan käytettäväksi puhetta ja tekstiä molempia, jotta tuettaisiin sekä visuaalista että auditiivista oppijaa. Auditiivinen oppija voi jättää tekstin helposti lukematta, mutta aloittelevan tulisi pystyä kääntämään ääni pois pystyäkseen keskittymään tekstiin omassa tahdissaan.
- Parhaiten oppii, jos pääsee harjoittelemaan. Interaktiiviset demot ovat hyviä opettajia.