Ristiaallokossa

18.10.2006 Janne Tompuri

Markkinatalous johtaa helposti ristiriitaisiin tilanteisiin. Korkea teknologia perustuu ominaisuuksiin, joita kukaan ei tarvitse. Käyttäjien tarpeet seuraavat perässä. Milloin halutaan tyylikästä designia, milloin käytettävyyttä ja milloin tuote on vain statussymboli. Kuulemma tietyissä varakkaissa arabimaissa autoa vaihdetaan kaksi kertaa vuodessa. Uuden puhelimen pitää olla viimeistä huutoa tai ainakin erittäin kallis. Ei kuulosta vieraalta.

Keskustelin erään suunnittelijan kanssa, joka oli testaamassa uutta ominaisuutta tuotteeseensa. Keskustelussa sivusimme tuotetyypin valmistajien “feature bloat”-ilmiötä. Teknologinen kehitys pitää huolen siitä, että uusia ominaisuuksia kasautuu vanhojen päälle. Onko tähän oikeasti tarvetta? On. Markkinatalous pitää huolen siitä, että tuotteita myydään uusien ominaisuuksien perusteella, vaikka vanhojakaan ominaisuuksia ei ole vielä opittu hyödyntämään. Tällä hetkellä maailman innovatiivisimman yrityksen strategia perustuu uusien teknologioiden hankintaan. Surullista.

Uusi teknologia luo mahdollisuuksia. Hieno juttu, mutta miten ihmeessä se auttaa sartrelaiseen situaatioon eli kokonaistilanteeseen jämähtänyttä käyttäjää? Olemme syntyneet tiettyyn paikkaan ja aikaa tietyillä ominaisuuksilla varustettuna emmekä voi näitä ominaisuuksia valita. Asiantilojen kokonaisuutta Sartre kutsuu faktisuudeksi — la facticité. Asiantilat sitovat meidät tiettyihin toiminnan mahdollisuuksiin.

Eksistentialismin ydinajatus on vapaus ilman rajoja, ilman tarvittavaa tukea. Ihminen on vapaa muodostamaan oman persoonansa tai oman maailmansa ja tekemään valintoja, sikäli kun siihen pystyy. Tämä illuusio on aikamme rasite. Inhimillisyys käsitetään mahdollisuudeksi tehdä valintoja, olla oma itsensä. Olemme yksilöitä ja haluamme yksillöllistä palvelua, silti olemme vain osa suurta massaa — yksilöitä yli kuuden miljardin ihmisen joukossa.

Konseptointi, kopiointi ja toisto ovat talouden kantavia teemoja. Mikä ettei, sillä pilaantunut maito tai kiviä sisältävä riisipaketti on varsin ikävä kokemus. Laadunvarmistus on pettänyt pahan kerran. Entä jos olen teatterissa tai konsertissa? Tai hiukseni leikataan tai keskustelen lakimiehen kanssa kansainvälisten sopimusten sovellettavuudesta Kiinassa? Palvelun laadun arvionti on vaikeaa.

Ristiaallokossa.

Kommentointi on suljettu.