Hämmästyttää välillä kuinka innokkaita käyttäjät ovat kehittämään julkisia verkkopalveluita. Mikäs siinä. Itse tutustuin vähän aikaa sitten Firefoxille saatavaan Greasemonkey-laajennukseen, jonka avulla käyttäjät voivat lisätä omia toimintoja julkisiin verkkopalveluihin. Toimintaperiaate on sama kuin paikallisessa tyylitiedostossa, jolla muokataan sivuston ulkoasua vastaamaan omia tarpeita. Erona on vain se, että Greasemonkeyn avulla voidaan sivustoon luoda täysin omia toimintoja.
Vaikuttava esimerkki tekniikan toimivuudesta on Googlen kuvahaun ja useiden muiden valokuvia tarjoavien sivustojen käyttäjille tehty skripti, joka lataa klikatun kuvan Googlen kuvahaun tulosten päälle ja jolla kuvia voi selata nuolinäppäimillä sekä suurentaa ja pienentää plus- ja miinusnäppäimillä. Toiminto käyttää hyväksi ajax-sovelluksista tuttua asynkronista latausta tehden kuvien selaamisesta huomattavasti nopeampaa ja miellyttävämpää. Kokeilepa vaikka hakusanaa “aniston” Googlen kuvahaussa.
Toinen mielenkiintoinen esimerkki on perinteisen Googlehaun tulossivua seuraavan sivun asynkroninen lataus taustalla. Tuplaklikkaus Googlen tulossivulla riittää toiminnon aktivointiin, jolloin tulossivua voi vain vierittää alaspäin niin kauan kuin tuloksia riittää — ei tarvitse klikata kertaakaan “Seuraava”-linkkiä. Mukavaa.
Miten suunnittelijan tulisi suhtautua tämän kaltaiseen hard core -käyttäjälähtöiseen suunnitteluun, jossa käyttäjät muokkaavat palvelua mieltymystensä mukaan? Totta kai kaikki haluavat suunnitella käyttäjien tarpeita vastaavia palveluita, joten on turha pyrkiä estämään käyttäjiä osallistumasta sivuston suunnitteluun.
Toisaalta käyttäjätarpeet vaihtelevat kohderyhmien mukaan huomattavasti. Palvelun täyttäminen hienoilla Web 2.0 -tehosteilla ei välttämättä palvele peruskäyttäjää, joka ei ole kiinnostunut teknologioista ja käyttää Ajaxia lähinnä keittiökaakeleiden puhdistamiseen.
Uskon, että suunnittelijat voivat oppia paljon netin edelläkävijöiden mieltymyksistä — usein nämä nice to have -ominaisuudet ovat muovautuneet välttämättömiksi ominaisuuksiksi. Hyvä esimerkki löytyy esimerkiksi selainpohjaisista sähköpostisovelluksista, joista lähes kaikissa uudet viestit haetaan palvelimelta asynkronisesti: uudet viestit pusketaan käyttäjälle ilman käyttäjän toimenpiteitä ja sivulatauksia.
Asensin Firefoxiini Greasemonkey-skriptin, joka helpottaa huomattavasti sivun sisäisten linkkien seuraamista. Useissa käytettävyystesteissä ja ihan henkilökohtaisestikin on tullut havaittua sivun sisäisten linkkien ongelma: käyttäjä ei välttämättä huomaa siirtyneensä sivulla eri kohtaan, vaan luulee selaimen tehneen uuden sivupyynnön. Tästä seuraa useita ongelmia, joihin on turha paneutua sen tarkemmin. Skripti ratkaisee hyvin intuitiivisesti sivun sisäisten linkkien ongelman: kun käyttäjä painaa linkkiä, vierittää selain sivua kunnes löytää oikean kohdan. Loistavaa! Käyttäjä havaitsee sivun sisäisen siirtymän.
Miksei kukaan ole keksinyt näitä parannuksia aikaisemmin? Käyttäjien ongelmat tuskin olisivat vaatineet kovin laajaa käyttäjätutkimusta, jotta ne olisi havaittu. No, sivustoja ei suunnitella pellepelottomille, joten on ymmärrettävää, että kaikkia käyttäjien toivomuksia ei lähdetä toteuttamaan. Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että suunnittelijoiden kannattaa seurata netin edelläkävijöiden puuhailuja.
Siitä olen varma, ettei kukaan vain huvin vuoksi väsää jatkuvasti häiritsevän käytettävyysongelman ohittavaa skriptiä. Tästä hyvänä esimerkkinä toimii _blank must die -skripti. Suljettuani elämäni aikana tuhansia tyhjiä selainikkunoita tiedostolatausten yhteydessä nostan hattuani käyttäjälle, joka tuon skriptin kirjoitti. Kiitos.