Kuninkaita ja kuninkaan tekijöitä on uudella ajalla lukuisia. Suurimpia viime aikojen huijauksia on Sumner Redstonen (Viacom, CBS) ajatus siitä, että sisältö olisi kuningas. Virhepäätelmä on johtanut siihen, että mediayhtiöt ovat käsittäneet median eli viestimen olevan suhteellinen käsite: viesti saadaan perille tavalla tai toisella.
No, kuluttajana sitä on kohtalaisen skeptinen kaiken filosofisemman diskurssin suhteen. Kunhan nyt saadaan perusasiat kuntoon: uutiset ajallaan, musiikkia kun tekee mieli kuunnella sekä tv-sarjoja ja elokuvia kun niitä tekee mieli katsoa. Mutta ei.
Koko ajatus sisällön poikkeuksellisesta asemasta on johtanut viestimien hajaannukseen: on DRM-suojattua digitaalista sisältöä ja kymmeniä eri formaatteja, joista puolet saa toistettua yhdellä soittimella. Sisältö on kuningas ja kuningasta täytyy suojella kuin shakissa — tai peli on menetetty. Hieno juttu, mutta kuka unohti, että meidän tavisten pitäisi pystyä kuuntelemaan tai katsomaan sisältöä, josta olemme maksaneet?
Ei auta, jos kovalevy irtisanoo työsopimuksen: siinä menee iTunesista tai muusta vastaavasta basaarista ostetut biisit sekä tv-sarjat ja elokuvat. Yhtä hankala tilanne tulee vastaan, jos on sattunut ostamaan ulkomailta DVD-elokuvan, jossa on eri aluekoodi. No, ratkaisuhan on selvä: käyttäjäystävälliset P2P-palvelut, joista musiikin sekä tv-sarjat ja elokuvat saa ilman käyttöä häiritseviä rajoituksia.
Tässä vaiheessa kuninkaiden tekijät heräävät ja alkavat heristämään sormiaan. Ymmärrän varsin hyvin heitäkin, mutta toivoisin, että hekin ymmärtäisivät pientä tunnollista käyttäjää: tehkää nyt ihmeessä DRM-systeeminne niin helpoiksi ja reiluiksi, että musiikkien ja elokuvien katselu onnistuu samaan tapaan kuin se on onnistunut CD- ja VHS-aikakaudella. Älkää nyt ihmeessä rankaisko siitä, että tuotteenne ostaa laillisia kanavia käyttäen.
Jos sisältö on kuningas — on se tällä hetkellä digitaalisessa mediassa tyranni tai sisäsiittoisen seurapiirileikin vinksahtanut lapsi. Annettakoon sille anteeksi isien pahat teot ikänsä puolesta. Jos ryhtyisin poliitikoksi, puolustaisin monarkian sijaan tasavaltaa, jossa kansalaiset tasavertaisessa asemassa toisiinsa nähden valitsevat johtajansa.
Liberté, fraternité, égalité!