Huomioonottava verkkosivusto on helppokäyttöinen ja esteetön.
Esteettömyyttä tarkastellaan usein erillään käytettävyydestä. Joskus myös ajatellaan, että esteettömyys on jotain ylimääräistä tai että esteettömyys voidaan lisätä pintasilaukseksi käyttöliittymän päälle. Käytettävyydestäkin ajatellaan, että se on jotain irrallista, joka puolestaan voidaan lisätä valmiin tuotteen päälle. Nämä ajatukset ovat päälaellaan.
Tällä hetkellä esteettömyys tarkoittaa tiettyjen käyttäjätyyppien huomioon ottamista esimerkiksi niin, että sivustot pyritään toteuttamaan ilman tiedossa olevia esteitä. Kun päällimmäiset esteet on poistettu ja verkkopalvelun käyttö on ylipäätänsä mahdollista, siirrytään käytettävyyden alueelle, jossa vaaditaan, että tuotteen käyttämisen tulee olla tehokasta, miellyttävää ja tuloksellista. Esteetön sivu ei siis ole välttämättä käytettävä, ja joillekin käyttäjäryhmille käytettävä sivu ei välttämättä ole muille esteetön. Tiedossa olevat esteet ovat käyttäjätutkimuksen tai -palautteen tuotteita. Esteettömyyden konkreettinen määritelmä – eli ohjeet esteiden välttämisestä – elää teknisen kehityksen mukana. Kärjistäen voidaankin sanoa, että esteettömyydeksi voidaan laskea teknisten ohjeiden toteutuminen. Muut asiat kuuluvat käytettävyyden piiriin.
Sekä sivuston käytettävyyden että esteettömyyden taso rakennetaan tuotteeseen tuotekehityksen aikana. Käytettävyyden menetelmiä käyttäjätutkimuksen, tuotteiden suunnittelun ja arvioinnin osalta voidaan siis käyttää myös huomioonottavien sivustojen suunnitteluun.
Käytettävyyden ja esteettömyyden suhteen vertailu ei välttämättä kiinnosta niitä, jotka ovat juuri tutustumassa esteettömyyteen. Heidän kannattaakin ehkä hypätä hieman käytännöllisempään materiaaliin eli suoraan artikkeliin “Miten esteettömyyden arviointia tehdään”, jossa käytettävyyden arviointi esitellään ylimalkaisesti.
Esteettömyys-käsite
Esteettömyydelle ei ole varsinaista määritelmää. Sitä lähestytään määrittelemällä lista erilaisista käyttäjistä, jotka tulee ottaa huomioon (W3C:n esteettömyysohjeet):
- On käyttäjiä, jotka eivät pysty näkemään, kuulemaan tai liikkumaan tai käyttämään hyväksi eri mediatyyppejä (kuvaa, tekstiä, ääntä) helposti tai ollenkaan.
- On käyttäjiä, joilla on hankaluuksia lukea tai ymmärtää tekstiä.
- On käyttäjiä, jotka eivät käytä näppäimistöä tai hiirtä.
- On käyttäjiä, joilla on käytössään ainoastaan tekstipääte tai hyvin pieni näyttö.
Käytännön tasolla sivustoa sanotaan esteettömäksi, jos se täyttää tietyn kriteeristön. Kattavin kriteeristö on tällä hetkellä World Wide Web Consortiumin (W3C) Web Accessibility Initiative (WAI) -työryhmän julkaisema 65-kohtainen lista esteettömän verkkosivuston periaatteista ja ominaisuuksista. (Lista on osaksi suomennettu TIEKE:n esteettömyysoppaassa ja kokonaan Sisäministeriön sivuilla Julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan sivuilla) Tähän ohjeeseen viitataan myöhemmin nimellä WAI-ohje.
Esteetön suunnittelu on myös osa käsitteitä “Design for All”, “Inclusive Design” tai “Universal Design”, jotka pitävät sisällään ajatuksen, että tuotteiden, kuten Internet-sivustojen, tulisi olla kaikkien käytettävissä ilman erillisjärjestelyjä.
Esteitä usealla eri tasolla
Verkkopalveluiden käytössä voidaan havaita eriasteisia ongelmia. Ongelmat voivat liittyä käytettyihin laitteisiin ja ohjelmiin tai kognitiivisiin toimintoihin, kuten havaitsemiseen, oppimiseen tai kieleen. Siitä, mitkä ongelmat lasketaan esteettömyys- ja mitkä käytettävyysongelmiksi ei ole kunnollista jaottelua. Käytettävyysihmisinä olemme taipuvaisia määrittelemään tekniset ongelmat esteettömyysongelmiksi ja kaikki muut käytettävyysongelmiksi.
Käytettävyys
Verkkosivustoa sanotaan helppokäyttöiseksi, kun käyttäjä saavuttaa sillä tavoitteensa helposti ja tehokkaasti on hän millä osaamistasolla tahansa. Yleisesti ottaen, tuotteen käytettävyys kertoo, kuinka hyvin käyttäjät pystyvät käyttämään tuotetta tuottavasti, tehokkaasti ja miellyttävästi määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseksi tietyssä käyttöympäristössä. (ISO 9241-11).
Muita käytettävyyden läheisiä käsitteitä ovat
- käyttäjäkokemus eli kokonaiskuva, jonka yrityksen palvelusta, mukaan lukien Web-sivut, saa
- käyttökokemus, mikä tarkoittaa tuotteeseen liittyviä tunneaspekteja
- houkuttelevuuseli houkutteleeko tuote käyttämään tai ostamaan.
- Lisää käytettävyyden läheisiä käsitteitä löytyy Adagen sivuilta käytettävyyssanastosta. Käytettävyyden määritelmä ei lähde kaikkien käyttäjien kaikista tarpeista, vaan kehottaa miettimään
- kuka tuotetta (sivustoa) tulee käyttämään
- missä olosuhteissa tuotetta käytetään
- mikä tavoite tuotteella pyritään saavuttamaan.
Määritelmä on siis realistinen siinä, että minkäänlaista universaalisti helposti ja tehokkaasti mihin tahansa tarkoitukseen käytettävää tuotetta ei ole. Sen sijaan aina käytettävyyttä rakennettaessa on lähdettävä selvittämään, ketkä ovat käyttäjät ja mikä heidän tavoitteensa on. Miksi he tulevat tälle sivustolle, miksi he tulevat juuri tälle yksittäiselle sivulle ja mitä he tältä sivulta saavat?
Jos tuote on Web-suunnittelijoille tarkoitettu esteettömyyden verkkokurssi, on mietittävä ja tutkittava ainakin, keitä nämä suunnittelijat ovat ja mitä asioita he etsivät tästä kurssista; millaiset heidän pohjatietonsa ovat; onko heillä rajoituksia kurssisivujen käytössä, kuten puna-vihersokeus; millaisissa eri tilanteissa he tulevat sivustolle. Onko näiden primäärikäyttäjien lisäksi muita henkilöryhmiä, joiden haluaisimme tutustuvan aineistoon, millaisissa tilanteissa he tulevat sivustoille ja mitkä heidän tavoitteensa ovat?
Sivuston käytettävyyden taso voidaan määritellä arvioinneilla, jotka voidaan jakaa kahteen eri luokkaan: arvioinnit ilman käyttäjiä ja arvioinnit käyttäjien kanssa. Ilman käyttäjiä tehtävissä arvioinneissa käytettävyyden asiantuntijat käyvät sivuston läpi ja löytävät yleisiä ongelmia. Käyttäjien kanssa tehtävissä arvioinneissa käyttäjät saavat käydä sivustoa kommentoiden läpi tai tehdä sivuston käytölle tyypillisiä tehtäviä.
Käytettävyyden ja esteettömyyden yhteensovittaminen
Määritelmätasolla helppokäyttöisyyden voi laajentaa esteettömyydenkin kattavaksi: sivusto on huomioonottava, jos kaikki käyttäjät saavuttavat sillä helposti tavoitteeseensa ikään ja toimintakykyyn katsomatta. Käytännössä esteettömyyden ja käytettävyyden tuottamisen menetelmät voisivat olla lähellä toisiaan, mutta tietoa ei ole tarpeeksi. Hyvä esimerkki suunnittelun ongelmista on WAI-ohjeisto, jonka kaikista kohdista ei voi päätellä, minkä käyttäjäryhmän huomioimiseen ne tähtäävät.
Suunnittelutyöhön pitää saada mukaan oikeat ihmiset ja heidän käyttökontekstinsa on tuotava näkyviin. Arviointiin tarvitaan selkeitä menetelmiä. Sisällöntuottajat on varustettava välineillä, joilla huomioonottavien sivujen tuottaminen on mahdollista. Sen jälkeen huomioonottava suunnittelu on vain tahtokysymys.
Huomioonottavan sivuston tuottaminen
Käyttäjät on tunnettava – oikeasti
Käyttäjien ja heidän tavoitteidensa sekä tarpeidensa selville saamiseksi riittävät hyvin harvoin pelkät mielikuvat, joten lähes aina tarvitaan kunnollinen käyttäjätutkimus. Mielikuvat ihmisistä käyttäjinä ovat meillä kaikilla jossain määrin vinoutuneita (psykologiassa tämä ajattelun vääristymä tunnetaan nimellä saavutettavuusheuristiikka: helposti muistettavat ja miellettävät asiat vaikuttavat todennäköisemmiltä kuin ne ovatkaan), siksi nämä seikat pitää selvittää. Jokaista sivustoa tehtäessä ei välttämättä ole mahdollisuutta tehdä käyttäjätutkimusta. Tällöin käytetään tarkistuslistoja ja suunnitteluohjeita, esimerkiksi WAI-ohjeita.
Esteettömyyden kannalta ongelma on ennen kaikkea harhakuva nuorelle, terveelle, ei-vammaiselle, teknisesti lahjakkaalle suunnittelijalle syntyvä harhakuva, että kaikki ihmiset ovat hänen ja hänen ystäviensä kaltaisia. Hänen mielikuvissaan käyttäjä ei koskaan ole huonosti kuuleva, heikosti näkevä, ikääntynyt eikä edes humanisti. Tällöin hän tulee rajanneeksi tuotteen käyttäjistä helposti suuren osan pois. Jos esimerkiksi kännykän valmistaja tekee vain tuotteita, joissa on minimaalisen pienet näppäimet, kännykän valmistaja on silloin tehnyt päätöksen, ettei suurisormisia ihmisiä haluta kännykän ostajiksi. Jos yrityksen sivuilla on firman imagovärien mukaisesti pientä sinistä tekstiä vahvan oranssilla pohjalla, yritys osoittaa tällä valinnallaan, ettei ikääntyvien (eikä oikeastaan kenenkään muunkaan) haluta käyvän yrityksen sivuilla. Webistä löytyy paljon tällaisia esimerkkejä, joissa sivuston haltija ainakin näennäisesti on tehnyt päätöksen rajata sivuston käyttäjät vain osaan potentiaalista käyttäjäkuntaa.
Näkeväkään ei näe kaikkea
Jopa sellaiset asiat, jotka ovat kaikille ihmisille yhteisiä, on hankalia välillä ymmärtää.Eräs tyypillinen virheolettamus sivustojen suunnittelijoiden keskuudessa on olettaa, että ihminen näkee kaiken, mitä kulloinkin esillä olevalla sivulla on.
Käyttäjä näkee vain ne asiat, jotka ovat hänelle relevantteja kussakin käyttötilanteessa, tai oikeammin: hän näkee vain ne asiat, joiden hän uskoo olevan hänelle relevantteja. Käyttäjät siis havaitsevat vain ne asiat, joihin kiinnittävät huomiota ja kiinnittävät huomiota vain asioihin, joiden luulevat olevan heille merkityksellisiä. Esimerkiksi vieraan terminologian käyttö hidastaa asioiden löytymistä. Jos tähän yhdistetään heikentynyt näkökyky, ongelma moninkertaistuu. Näkökykymme alkaa heiketä ennen kuin tajuammekaan. Linssien kellastumisen vuoksi kykymme erottaa sinisiä värejä toisistaan alkaa heiketä jo 30–35 vuoden iässä
Ihmisillä on suuri joukko muitakin ominaisuuksia, joiden rajoituksia emme huomaa, mutta jotka meidän olisi suunnittelijoina ymmärrettävä. Emme pysty samanaikaisesti lukemaan yhtä tekstiä ja kuuntelemaan toista tekstiä. Emme pysty ajattelemaan kuin yhtä asiaa kerrallaan, pystymme pitämään mielessämme vain noin neljää eri asiaa kerrallaan. Ääni on mediana täysin erilainen kuin teksti ja kuva ja niin edelleen.
Täytyykö sivujen olla myös käytettävät
Hyvän, kaikki käyttäjät huomioivan sivuston rakentaminen on vaikeaa, koska ihmisen kyky käyttää sivustoa voi olla heikentynyt monesta syystä. Lisäksi käyttäjä-ihmisellä, oli hän vammainen tai ei, on monia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat kykyyn käyttää tuotetta, ja kaikki nämä asiat on myös otettava huomioon sivustoa suunniteltaessa. Myös tuotteen sopivuudesta valtaväestölle on huolehdittava, jos se on osa käyttäjäkuntaa.
On myös huomattava, että ihmisen toimintakyky ja ikä ovat jatkumoita. Nuoren ja ikäihmisen välillä on suuri keski-ikäisten joukko, jolla näkö on ehkä hieman heikentynyt. Jos pienen, yhdeksän pisteen kirjainkoon ainoana vaihtoehtona sivulla on selkoteksti, jää edellä mainittu ihmisjoukko huomiotta. Oikea ratkaisu olisi tässä esimerkissä käyttää vähintään 12 pisteen kirjainkokoa tavallisessa versiossa tai mahdollistaa tekstin koon muuttaminen selaimessa.
Esimerkkinä pelkkien WAI-ohjeiden riittämättömyydestä kaikille helppokäyttöisten ja esteettömien sivujen tuottamisen ohjeistukseksi kannattanee mainita asioiden löytyminen sivustosta. Tutkitusti Webin käyttäjien kärsivällisyys tiedon etsimiseen sivustolta on melko olematonta. Käyttäjät päättävät melko nopeasti, tarjoaako sivusto keinot heidän tavoitteensa täyttämiseen. Sivustojen pitää siis mahdollistaa tehokas tiedon etsintä, jotta niitä käytettäisiin. WAI-ohjeessa toiminnan tehostaminen on kytketty muutamaan yksityiskohtaan, kuten “mahdollisuuteen ohittaa navigointilinkit ja siirtyä suoraan sisältöön” (WAI-ohje: 13.6). Tehokkaan sivuston tuottamiseksi on esteettömyyskriteereiden lisäksi sovellettava käytettävyyden perusohjeita.
Käyttäjäkeskeinen suunnitteluprosessi
Kun tehdään käytettävyydeltään hyvää tuotetta, on toisaalta tunnettava menetelmät, joita käytettävyyden rakentaminen edellyttää ja toisaalta tiedettävä, miten ihminen ylipäätään toimii esimerkiksi Web-sivustoa käyttäessään.
Käytettävyyden rakentamisprosessia voidaan käyttää esteettömien tuotteiden suunnittelussa täydentämällä käytettävyystietoutta esteettömyystiedoilla, muuten edetään kuin käyttäjäkeskeisessä suunnitteluprosessissa kehittäen tuotetta iteratiivisesti kunnes se on tavoitteen mukainen, käytettävä ja esteetön.
Käyttäjäkeskeisellä suunnitteluprosessilla pyritään takaamaan, että tuotteet vastaavat inhimillisiä tarpeita. Ideana on, että yritetään oppia niin paljon kuin mahdollista käyttäjien käyttötilanteista ja niihin liittyvästä ajattelusta: tarpeista, haluista, kyvyistä, taidoista, rajoituksista sekä kokemuksista. Havainnot pyritään hyödyntämään tuotesuunnittelussa mahdollisimman hyvin. Suunnittelun aikana tutkitaan tuotteen käytettävyyttä toistuvasti, jotta saadaan selville, onko tuote jo tarpeeksi hyvä vai onko siinä vielä korjattavaa.
Prosessi kuvataan standardissa ISO 13407 ja siihen kuuluu (kuva 1)
- käyttäjien ja käyttöympäristön tunnistaminen
- käytettävyystavoitteiden määrittely ja tuotteen mittaaminen näitä mittareita käyttäen
- erilaisten ratkaisujen arviointi
- arvioinneista saatavien palautteiden yhdistäminen tuotteen suunnitteluun
- suunnittelu-arviointi-analysointi-suunnittelu-vaiheiden toisto, kunnes tavoitellut tasot on saavutettu (iteratiivinen suunnittelu, kuva 2).
Kuva 1 Käyttäjäkeskeinen suunnitteluprosessi.
Kuva 2 Iteratiivisen tuotekehityksen idea. Tuotteesta kehitetään prototyyppi ja sitä evaluoidaan, toisin sanoen sen käytettävyys ja esteettömyys arvioidaan. Mitä enemmän lähtötietoja suunnittelijalla on, sitä vähemmän iterointikierroksia tarvitaan.
Käyttäjätutkimus
Käyttäjätutkimuksessa selvitetään
- ketkä ovat tuotteen käyttäjät, millaisia käyttäjäryhmiä heistä muodostuu, millaisia yhteisiä ominaisuuksia heillä on ja miten he eroavat muista ryhmistä
- millaiset toimintaolosuhteet kullakin käyttäjäryhmällä tyypillisesti on, millainen laitteisto käytössä, mihin täytyy varautua
- miksi juuri tietyt käyttäjät käyttävät järjestelmää.
Alla olevassa kuvassa (Kuva 3) on kolmio, joka kuvaa ihmisen ominaisuustasoja. Kolmion yläosan kuusi tasoa ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka on määritettävä tai tutkittava joka projektia varten: käyttötilanteet, -tehtävät ja -ympäristö, tuotteen käyttäjät ja heidän osaamistasonsa. Kolmion pohjalla on yleistä käytettävyysosaamista, joka on käyttöliittymän tekijöille välttämätöntä yleistietoa.
Kuva 3 Ihmisille yhteisiä ominaisuuksia ovat ihmisen yleiset fyysiset ja henkiset ominaisuudet, jotka joko perimme ihmisgeeneissä tai opimme kulttuuristamme. Näiden päällä ovat yksilölliset ominaisuutemme, osaamisemme ja tuotteen käyttötilanteeseen vaikuttavat tekijät.
Käyttäjätutkimus tehdään normaalisti käyttäen yhtä tai useampaa seuraavista menetelmistä:
- Haastattelut ja kyselyt, joilla selvitetään käyttäjän käsityksiä ja mielipiteitä, tiedontarpeita ja asenteita.
- Havainnointi ja testaus, joissa käyttäjien toimintaa seurataan ja tulkitaan.
- Tarinat ja päiväkirjat, joilla kirjataan konkreettisia kokemuksia.
- Roolileikit eli simulaatiot, joilla simuloidaan ja varioidaan käyttötilanteita.
Käyttäjätutkimuksen alussa tai aikana päätetään, mitkä käyttäjäryhmät otetaan mukaan ja mitkä jätetään tietoisesti ulkopuolelle. Jos tätä selvitystä ei tehdä, voi käydä niin, että tuote suunnitellaan suunnittelijan ikäisille ja yhdelle erityisryhmälle, esimerkiksi sivuston www.espoo.fi (1.7.2003) versio, jossa on jätetty huomioimatta ne kansalaiset, joille selkokieliversio on liian suppea, mutta pienitekstinen varsinainen sivusto hankala lukea. Lähtökohdaksi kannattaa ottaa sellainen ratkaisu, jossa perussivusto on niin käytettävä kuin mahdollista ilman, että sivun muista ominaisuuksista joudutaan tinkimään
kartoitetaan käyttäjäryhmät, joille käytettävyydeltään mahdollisimman hyvä ratkaisu ei riitä ja tehdään näille erityiskäyttöliittymä (kuva 4).
Kuva 4 Mitä heikompi on käyttäjän toimintakyky, sitä tärkeämpää on sivujen käytettävyys
Käyttäjätutkimuksen perusteella tehdään käytettävyysvaatimukset. Jos tuotteelta edellytetään esteettömyyttä, tehdään myös esteettömyysvaatimukset. Käytettävyysvaatimukset ovat tyypillisesti vaatimuksia tuotteen
- käytön tehokkuudelle
- opittavuudelle
- käytön virheettömyydelle
- miellyttävyydelle.
Ne voidaan ilmaista siten, että esimerkiksi kaikkien on osattava käyttää tuotetta suoraan tai tiettyjen tehtävien tekoon ei saa mennä tiettyä aikaa pidempään. Esteettömyysvaatimukset voisivat olla samantyyppisiä, tuotetta on esimerkiksi voitava käyttää ilman hiiren käyttömahdollisuutta niin ja niin tehokkaasti.
Käytettävyysvaatimuksia tehtäessä joudutaan usein tekemään kompromisseja ajan- ja rahankäytön (sekä tietoturvan) välillä. Tämä tilanne jatkuu käyttöliittymien suunnittelun aikana: käyttöliittymäsuunnittelija joutuu aina suunnitteluprosessissa miettimään ristiriitaistenkin vaatimusten priorisointia.
Käytettävyysvaatimuksien analysoinnin lopputuloksena on mahdollista, että päädytään ratkaisuun, jossa käyttöliittymiä on useita ja käyttäjä valitsee ensin, millaisen käyttöliittymän hän tarvitsee. Tällöin kyseessä on eräänlainen personoitu ratkaisu. Erilaisten käyttäjäryhmien tarpeet voivat olla niin erilaiset, että ne voidaan täyttää vain tekemällä käyttöliittymästä useita versioita. Erillisversioiden tekeminen käyttöliittymästä on suunniteltava taiten, koska on mahdollista, että hyvin käytettävällä “kaikkien versiolla” pärjätään pitkälle (ks. Kuva 4).
Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon kummankin, sekä käytettävyyden että esteettömyyden, vaikutus käyttökokemukseen. Jos erityisryhmien järjestelmien teossa juututaan pelkästään käyttäjän yhteen ominaisuuteen, ikään tai vammaan, mennään helposti hakoteille. Monta kertaa testeissä tuotteen ensisijaiset käyttäjätkin lopettavat tehtävän suorittamisen mahdottomana vain käyttöliittymän luonnoksen läpinäkymättömän toimintaperiaatteen (oikea kohta eri löydy tai erotu) tai huonojen termivalintojen perusteella. Ei siis auta, että tehdään huolellisesti esteetöntä sivustoa, jos muu käytettävyys jätetään rempalleen.
Iterointi
Verkkotuotteen rakentaminentehdään parhaassa tapauksessa iteratiivisesti eli tuotteen käytettävyys ja esteettömyys tarkastetaan aika ajoin. Kun arvioidaan tuotteen soveltuvuutta käytettävyystestein, kannattaa tarkastella erityisesti sitä käyttäjäryhmää, jonka oletetaan pärjäävän primäärikäyttäjien versiolla.
Iterointi tarkoittaa sitä, että tuotteesta tehdään prototyyppi, joka arvioidaan, arvioinnin tulokset analysoidaan ja, jos käytettävyys ja esteettömyysvaatimukset eivät ole vielä kunnossa, tuotetta parannetaan. Verkkosivuja rakennettaessa kannattaa ensin suunnitella tuotteen kokonaisrakenne ja mennä vasta sitten yksityiskohtiin. Tässä vaiheessa on hyvä pystyä simuloimaan käyttäjälle, miten kokonaisrakenne tulee näkymään juuri hänelle ja selvittää, osaako käyttäjä liikkua rakenteessa. Kannattaa lähteä liikkeelle yhdestä versioista kaikille ja kehittää siitä niin hyvä, että se kelpaisi kaikille käyttäjille. Jos näyttää siltä, että myös tuotteen rakennetta on personoitava, ei primäärikäyttäjien versiota kannata suunnitella pitkälle ennen kuin rakenteen kaikki versiot on suunniteltu. Usein kuitenkin vasta yksityiskohtaisen suunnittelun aikana nähdään, kuinka pitkälle tämä primäärikäyttäjien versio riittää ja kuinka paljon tarvitaan personointia eri käyttäjäryhmille.
Tuotteen arviointi voidaan tehdä joko asiantuntija-arvioinnilla tai käytettävyyden tai esteettömyyden testauksella. Asiantuntija-arvioinnissa arvioija käy läpi tuotteen tutkien, toteutuuko tuotteessa kukin sääntö. Esteettömyyden arvioinnissa ovat käytettävissä WAI-säännöt. Käytettävyystestissä joukko kunkin käyttäjäryhmän edustajia suorittaa tuotteella joukon ennalta laadittuja tehtäviä. Suoritus videoidaan ja tallenteet analysoidaan. Analyysissä etsitään ne kohdat tuotteesta, joissa käyttäjällä oli ilmiselviä ongelmia tai jotka hän suoritti väärin.
Yhteenveto
Täydellisen esteettömyyden tai helppokäyttöisyyden tavoittaminen on mahdotonta. Miten käytännössä voitaisiin oikeasti ottaa huomioon kaikki ihmiset, heidän toimintaympäristönsä, tapansa tai mieltymyksensä? Varsinkin kun ne muuttuvat aika ajoin. Eipä juuri mitenkään, joten tehdään kuten (insinööri)tieteissä yleensä, eli edetään parhaan tämänhetkisen tiedon mukaan ja otetaan huomioon ne asiat, jotka tunnetaan.
Sekä helppokäyttöisyys että esteettömyys ovat tietoisen suunnittelutyön hedelmiä. Helppokäyttöisiä sivuja syntyy tosin helpommin “ikään kuin vahingossa”, kun esimerkiksi kokeneet suunnittelijat tekevät sivustoja – he ovat vain huomanneet, että jotkin ratkaisut toimivat paremmin kuin toiset – tai käyttäjäryhmään kuuluvat suunnittelijat suunnittelevat sivuja itselleen.
Käytettävyyden ja esteettömyyden järjestelmällinen huomioon ottaminen koko laajuudessaan vaatii harrastuneisuutta, taustatietoa sekä tiedon soveltamista ajoissa. Molemmilla kirjoittajilla on kokemuksia projekteista, joissa tuotetta testataan niin myöhäisessä vaiheessa prosessia, että vaikka käytettävyysongelmia löytyy, ei niitä voida enää korjata ajanpuutteen ja uudelleen tekemisen kalleuden takia. Helppokäyttöisen ja esteettömän sivuston tekeminen onkin iteratiivista: sivuja on vaikea tehdä “kerralla oikein”, vaikka jotkin asiat, kuten kunnollisen koodin kirjoittamisen vaatimus, pysyvät muuttumattomina.
Pelkkä sivujen esteettömyys ei yksin riitä, vaan käytettävyyttä ja esteettömyyttä on käsiteltävä yhdessä. Yhdistelmästä käytämme englantilaisen Inclusive Design -termin käännöstä (kaikki) huomioonottava suunnittelu, sillä esteettömyys on kielenkäytössämme vakiintunut jo tietylle varsin suppealle suunnittelun alueelle, joka ei ota huomioon käyttäjien käytettävyystarpeita.
Irmeli Sinkkonen ja Laura Turkki