Silmänliikkeiden seurantamenetelmällä voidaan tutkia visuaalista käytettävyyttä tehokkaasti ja nopeasti.
Lähes kaikki tietokoneelta vastaanotettu informaatio on visuaalisessa muodossa ja kulkee silmien kautta. Visuaalisella käytettävyydellä tarkoitetaan sitä, miten nopeasti ja virheettömästi visuaalista informaatiota voidaan vastaanottaa näytöltä ja tulkita aivoissa (Näsänen, 2001). Silmänliikkeiden seurantamenetelmällä voidaan tutkia visuaalista käytettävyyttä tehokkaasti ja nopeasti.
Visuaalista käytettävyyttä tutkittaessa ihmisen näköjärjestelmän tunteminen on tärkeää, koska näkemisen fysiologiset rajoitukset tulee ottaa huomioon käyttöliittymien suunnittelussa. Yksi keskeinen rajoitus on tarkan näkemisen alue verkkokalvolla (fovea), joka on hyvin pieni ja näön tarkkuus heikkenee nopeasti fovealta poispäin siirryttäessä. Yhden silmän pysähdyksen eli fiksaation aikana nähdään tarkasti vain noin 1 kulmassa näkyvä kohde, mikä vastaa 57 cm päässä olevaa yhden senttimetrin kokoista aluetta. Silmänliikkeitä tarvitaan siirtämään tarkan näkemisen aluetta näkökentän eri kohteisiin. Silmät liikkuvat hypähdyksittäin. Hypähdysten eli sakkadien välissä silmät pysähtyvät hetkeksi paikoilleen, tapahtuu fiksaatio. Näköinformaatio kerätään lähes yksinomaan fiksaatioiden aikana. Fiksaatiot kestävät keskimäärin noin 150-500 ms. Sakkadit ovat fiksaatioita lyhyempiä, ja niiden keskimääräinen kesto on noin 150-200 ms. Liikutamme silmiä toisinaan tahdonalaisesti, esimerkiksi etsiessämme jotain tiettyä yksityiskohtaa, mutta toisinaan sakkadit syntyvät kuvan itsensä johdattamana.
Käyttöliittymien suunnittelussa pitäisi pyrkiä siihen, että olennainen informaatio löytyisi välittömästi mahdollisimman vähillä fiksaatiolla. Hyvin suunniteltu käyttöliittymä on sellainen, että hakuvihjeiden ansiosta katse ohjautuu nopeasti haluttuun suuntaan. Vastaavasti huonosti suunnitellussa käyttöliittymässä viestin perille meno voi hidastua.
Menetelmät ja mittari
Tutkimuksessa hyödynnetään silmänliikemittauksiin perustuvia mittareita, joiden avulla saadaan merkitsevää tietoa visuaalisen haun tuottavuudesta ja tehokkuudesta näytöllä. Visuaaliseen hakuun liittyvät mittarit, esimerkiksi katsepolun pituus ja kesto indikoivat yleisellä tasolla visuaalisen haun tehokkuutta tutkitulla alueella (Goldberg & Kotval, 1999b). Katsepolun fiksaatioiden spatiaalinen hajonta antaa tietoa siitä alueesta, jonka visuaalinen haku kattaa. Tasaisesti koko näytön alueelle jakautunut katsepolku indikoi huonosti suunniteltua käyttöliittymää, kun taas pienelle alueelle kohdistunut katsepolku heijastavat tehokasta hakua. Katsepolun fiksaatioiden siirtymien tiheyttä mittaamalla saadaan tietoa, missä järjestyksessä katsoja on siirtynyt kohteesta toiseen. Katseen siirtymät kertovat, mitkä näytön alueet kiinnittävät käyttäjän huomiota ensimmäisenä, ja mitkä toisena, jne. Regressiot eli taaksepäin suuntautuvat silmänliikkeet eivät ole visuaalisen haun kannalta toivottuja. Oleellisen informaation löytäminen käyttöliittymästä on tällöin hankalaa ja käyttäjä joutuu palaamaan katseellaan taaksepäin jo aikaisemmin silmäilemälleen alueelle.
Informaation prosessointiin liittyvillä mittareilla, kuten fiksaatioiden keskimääräinen kesto sekä fiksaatioiden ja sakkadien suhde, voidaan tehdä päätelmiä fiksaation aikana tapahtuvasta informaation prosessoinnista, esimerkiksi havaitsemisesta, informaation vastaanottamisesta ja päätöksen teosta.
Lisäksi katsepolkujen graafisista esityksistä saadaan paljon laadullista tietoa siitä, miten ja missä järjestyksessä käyttäjä hakee ja prosessoi käyttöliittymässä olevaa tietoa.
Silmänliikemittauksen vahvuudet käytettävyyden arvioinnissa
Silmänliikkeiden avulla tapahtuva käytettävyyden arviointi on nopea ja tehokas menetelmä, jonka avulla saadaan käytettävyyden arvioinnin ja testauksen tueksi objektiivista ja kvantitatiivista tietoa käyttöliittymästä, erityisesti käyttöliittymän kohteiden näkyvyydestä, merkityksellisyydestä ja sijoittelusta. Silmänliikemittauksilla voidaan lisäksi tutkia huomattavan suurella ajallisella ja spatiaalisella tarkkuudella käyttäjien henkilökohtaisia hakustrategioita, jotka ovat osittain käyttäjän tiedostamattomia toimintatapoja. Esimerkiksi kokeneiden ja kokemattomien käyttäjien väliset erot hakustrategioissa näkyvät hyvin katseen polussa. Kuvassa 1 on esitetty kokemattoman kortinpelaajan (oikealla) ja kokeneen kortinpelaajan (vasemmalla) katseen polut tehtävässä, jossa heidän piti löytää yksi kortti rykelmästä.
Kuva1. Myös asioiden tunteminen tai logiikka saattaa ohjata katseen kulkua. Kuvasta on käsketty etsiä risti kuutosta. Vasemmalla oleva polku on katsojan, joka käy varmuuden vuoksi läpi kaikki kortit, ennen kuin huomaa, ettei kuvassa ole lainkaan kyseistä korttia. Oikealla oleva katsoja käy lävitse vain ei-kuvalliset musta kortit huomatakseen, ettei korttia ole kuvassa. (Mäkelä & Suvanto, 2000)
Menetelmän kehittämistarpeet
Silmänliikkeissä esiintyy vaihtelua käyttäjän taustoihin liittyvistä tekijöistä johtuen. Esimerkiksi katsojan omat mielenkiinnon kohteet, kulttuuritausta, vireystila ja ikä vaikuttavat katsepolun kulkuun. Katsepoluissa esiintyvistä eroista voi olla myös hyötyä tutkimuksissa, joissa halutaan tietoa yksilöiden välisistä eroista.
Silmänliikkeiden seurantamenetelmää on pidetty aikaa vievänä, kalliina ja vaikeasti saatavilla olevana menetelmänä, josta ei ole merkittävää hyötyä käytettävyysongelmien löytämisessä (Goldberg ym., 2002). On ajateltu, että silmänliikemittaukset tuottavat käytettävyyden arvioinnin kannalta turhaa ja liian kapea-alaista tietoa mm. havaitsemiseen liittyvistä kognitiivisista prosesseista. Tämä saattaa kuitenkin johtua siitä, että silmänliikemittauksiin perustuvissa tutkimuksissa on pääasiassa käytetty ärsykkeitä, jotka keskittyvät esim. havaintoprosessien löytämiseen, eivätkä vastaa tyypillistä www-sivustoilla tapahtuvaa informaation hakutehtävää.
Silmänliikkeiden seurantamenetelmän herkkyyttä, luotettavuutta ja validiteettia tulee jatkossa kehittää ja tutkia lisää, vaikka käytössä olevat silmänliikkeiden mittarit ovat käyttökelpoisia ja niillä on saatu samansuuntaisia tuloksia kuin perinteisillä käytettävyystutkimuksen menetelmillä (Cowen ym., 2002). On myös oletettavaa, että taulukossa 1 esiintyvä mittarien jako visuaalisen haun ja informaation prosessoinnin mittareihin on liian karkea. Mittarien jaottelua tarkentamalla voitaisiin päästä syvemmälle käyttäjien hakustrategioiden ymmärtämisessä sekä käytettävyysongelmien löytämisessä. Näin voitaisiin saada tietoa esimerkiksi siitä, miltä osin järjestelmä tukee käyttäjää tavoitteen saavuttamisessa ja missä kohdissa järjestelmän puutteet ovat esteenä tavoitteen toteutumiselle.
Jaana Simola