Luettavuus on keskeinen päämäärä suunniteltaessa käytettävyydeltään hyvää verkkopalvelua. Hyvä luettavuus edellyttää ulkoasun, kieliasun ja ympäristön huomioimista.
Internet on pohjimmiltaan tekstipohjainen viestin, sillä suurin osa verkossa liikkuvasta informaatiosta on tekstiä. WWW-sivut ja sähköposti sisältävät tekstiä ja vain vähäisen määrän kuvia, ääni- ja videoleikkeitä, jotka toimivat valitettavan usein vain somisteina. Uusi teknologia ei näin ollen ole korvannut perinteistä tekstipohjaista viestintää, vaan on päinvastoin lisännyt tekstin käyttöä. Myös muihin viestimiin, kuten puhelimeen ja televisioon, lisätään kasvavassa määrin tekstitoimintoja.
Tekstidokumentilla voi nopeasti siirtää paikasta toiseen, tallentaa ja arkistoida informaatiota, jonka säilyttäminen ihmisen muistissa olisi käytännössä mahdotonta. Ajan myötä tekstidokumenteille on syntynyt puheviestinnästä eroava tyyli ja kielenkäyttö. Tekstisivun erottaa puheviestinnästä erityisesti se, etteivät tekijä ja vastaanottaja ole normaalisti suorassa vuorovaikutuksessa keskenään, jolloin ilmaisun täsmällisyydelle, ymmärrettävyydelle ja tulkinnan yksiselitteisyydelle on annettava enemmän arvoa. Toisaalta vastaanottaja saattaa tutustua tekstiin hankalassa ympäristössä tai sitten hänellä on vaikeuksia sivun havaitsemisessa esimerkiksi heikentyneen näkökyvyn vuoksi, mikä on huomioitava sivua laadittaessa.
Perinteisessä tekstiviestinnässä, kuten esimerkiksi kirjeissä, vastaanottaja on useimmiten tunnettu, joten sivu voidaan laatia hänen tarpeensa huomioiden. Tässä verkkopalvelut eroavat perinteisestä tekstiviestinnästä: vastaanottaja voi olla tuntematon. Vastaanottaja voi olla kuka tahansa tai vaikka sovellus, joka välittää vain sivun osan tai sen sisältämän informaation koosteen. Verkkosivut siis laaditaan paradoksaalisesti kaikille ja ei-kenellekään. Tämä on mahdollista, jos luettavuus huomioidaan niin ulkoasun suunnittelussa, tekstiä toimitettaessa ja sijoitettaessa se julkaisuympäristöön.
Ulkoasu
Verkkosivun luettavuus riippuu pohjimmiltaan sen ulkoasun kuvauksesta, tarkemmin sanoen:
- käytetystä kirjaintyypistä
- kontrastista taustan ja tekstin välillä
- tekstin väristä, koosta ja tyylistä
- kirjainten ja rivien välistyksestä
- käytetyistä marginaaleista
- tekstin osien erottuvuudesta.
Huonosti valittu kirjaintyyppi saattaa tehdä lukemisesta tavallisellekin lukijalle vaikeaa. Ellei teksti ole ainutlaatuinen ja esimerkiksi tehtävän suorittamisen kannalta välttämätön, se luultavimmin jää lukematta. Ajattele vaikka vanhoja tekstejä, jotka on painettu vaikealukuisella fraktuura-kirjaintyypillä.
Verkkosivun kirjaintyyppiä valitessa tulee varmistaa, että kirjaintyypin pienet koot on suunniteltu näytöltä lukemista silmälläpitäen. Näyttöjen heikon erottelukyvyn vuoksi, groteskit kirjaintyypit, kuten Arial, Verdana ja Helvetica, ovat pienellä kirjainkoolla luettavampia. Erottelukyvyltään paremmissa paperijulkaisuissa taas antiikvat, kuten Times New Roman, ovat luettavampia katsetta ohjaavien yksityiskohtiensa vuoksi. Suurta eroa lukunopeudessa tai ymmärtämisessä ei suosituimpien groteskien ja antiikvoiden välillä kuitenkaan ole. Verkkosivulla kannattaa käyttää vain muutamaa värin, kirjaintyypin ja kirjainkoon yhdistelmää. Useiden yhdistelmien käyttäminen tekee kokonaisuudesta sekavan. Värillinen teksti sopii parhaiten otsikoihin.
Vinkkejä verkkosivun typografiaan:
- Luettavuudeltaan hyvän verkkosivun tekstin tulee olla riittävän isoa ja muodostaa vahvan kontrastin taustan kanssa. On suositeltavaa käyttää 12 pisteen kirjaintyyppiä ja tummaa tekstiä vaalealla pohjalla
- Tekstissä tulee välttää väriyhdistelmiä, jotka haittaavat lukemista. Erityisesti punaisen ja vihreän sekä värikylläisyydeltään heikkojen sävyjen käyttöä tulee välttää, jos väreille on annettu merkitys
- Korostusta, kuten lihavointia ja kursiivia, tulee käyttää harkitusti nostamaan esiin avainsanoja tai lauseita. Vain yhtä tekstin korostustapaa tulee käyttää kerralla
- Ensisijaisena korostustapana tulee käyttää lihavointia, sillä kursiivi on näytöllä usein vaikeasti luettavaa, etenkin jos kursivoituja sanoja on allekkain. Alleviivausta ei tule käyttää lainkaan, sillä se yhdistetään väistämättä linkkeihin
- Kirjainkoko tulee olla muutettavissa selaimen asetuksista.
Selaimilla on oletuksena tietty kirjaintyyppi ja tekstikoko. Kaikkien verkkosivujen runkotekstin tulisi periaatteessa käyttää selaimen oletusta, jolloin sivut näkyisivät selaimesta tai päätelaitteesta riippumatta sopivalla kirjaintyypillä ja tekstikoolla. Koska vain harva käyttäjä on asettanut selaimessa kirjaintyypin ja koon itseään miellyttäväksi, eivät sivustotkaan valitettavasti käytä oletuksia.
Verkkosivun ulkoasun muut elementit kilpailevat tekstin kanssa käyttäjän huomiosta. Hyvä luettavuus edellyttää, että käyttäjä saa rauhassa paneutua tekstiin muiden elementtien häiritsemättä. Häiritseviä elementtejä voivat olla ääni, liikkuva kuva ja teksti, aiheeseen kuulumattomat kuvat ja sivuston navigointiin liittyvät elementit.
Verkkosivulla runkotekstille tulee antaa suurin osa pinta-alasta, jotta käyttäjä välttyy tarpeettomalta sivun vieritykseltä. Sivu tulee myös taittaa siten, että tärkein informaatio sijaitsee sivulle tultaessa näkyvässä yläosassa ja että sivua ei tarvitse vierittää sivusuunnassa edes erottelukyvyltään heikolla näytöllä. Sijoittamalla ruudun alareunaan elementtejä, jotka näkyvät vain osittain, voi vihjata käyttäjälle siitä, että sivu jatkuu alaspäin. Hyvin suunniteltu verkkosivut sopeutuu selaimen tai päätelaitteen antamaan tilaan mukisematta.
Ymmärrettävyys
Tekstin ymmärrettävyys riippuu sen sanavalinnoista ja virkerakenteista. Hyvä asiateksti on sekä virkerakenteeltaan että sananvalinnaltaan yksinkertaista ja helposti ymmärrettävää. Pitkät virkkeet ja kielioppivirheet vaikeuttavat ymmärtämistä, sillä ne kuormittavat muistia ja saattavat edellyttää virkkeen lukemisen uudestaan.
Sanomalehtien toimittajat ovat asiatekstin tuottamisessa ammattilaisia. He käyttävät lauseissaan keskimäärin 6-7 sanaa, virkkeissä on 1-2 lausetta ja virkkeen keskipituus on noin 13 sanaa. Näitä arvoja voi pitää ohjeellisina luettavan tekstin tuottamisessa. Toki pitkäkin virke voi olla ymmärrettävä, jos se jakaantuu mielekkäisiin kokonaisuuksiin.
Hyvässä asiatekstissä tulee välttää:
- Substantiivien eteen kasautuneita määriteketjuja: “1970-luvulla rakennetun elementtitalon eristämisestä syntyvät kustannukset ovat suuret.”
- Lukemista hidastavia kiilalauseita: “Voidaan sanoa, että kehitysmaat, joiden sisämarkkinat eivät ole kehittyneet, eivät menesty maailmankaupassa, joka on avattu vapaalle kilpailulle, yhtä hyvin kuin länsimaat.”
- Substantiivityylin liiallista käyttöä: “Työntekijöiden taholta vallitsee työnantajaan negatiivinen suhtautuminen.”
Näytöltä lukeminen on noin neljänneksen hitaampaa kuin paperilta lukeminen. Siksi verkossa julkaistavien tekstien on tärkeää olla lyhyempiä kuin tavallisten tekstien. Näin lukija ei joudu kahlaamaan pitkiä sivuja, vaan saa jo ensi silmäyksellä käsityksen siitä, mitä teksti käsittelee.
Suuri osa Internetin käyttäjistä vain silmäilee tekstejä, mikäli tekstin lukeminen kokonaisuudessaan ei ole välttämätöntä tietyn tehtävän suorittamisen kannalta. Silmäiltävyyttä voi lisätä kirjoittamalla tiivistä ja asiapitoista tekstiä. Tekstissä kannattaa hyödyntää kuvaavia ja ytimekkäitä väliotsikoita. Jos otsikoita käytetään linkkeinä varsinaiseen asiasisältöön, voi käyttäjä päättää sen perusteella, lataako hän seuraavan sivun.
Ohjeita ymmärrettävän verkkosivun kirjoittamiseen:
- Kirjoita vain puolen siitä, minkä olisit kirjoittanut paperijulkaisuun
- Tee tekstistä helposti silmäiltävää. Älä vaadi lukijaa lukemaan pitkiä kappaleita
- Painota tekstissä tärkeitä asioita siten, että ne erottuvat epäolennaisista
- Muista tiivis kieliasu. Käytä lyhyitä, selkeitä virkkeitä
- Rakenna teksti pyramidimaisesti. Kerro tärkein asia tekstin, kappaleen ja virkeen alussa
- Varmista, että teksti etenee loogisesti ja jokainen kappale tuo tekstiin jotain uutta
- Jaksota teksti sisältöä kuvaavilla väliotsikoilla
- Käytä visuaalisia elementtejä helpottamaan tekstin hahmottamista
- Käytä metaforia ja ironiaa varovasti. Ne ymmärretään usein väärin.
Ympäristö
Verkkosivun ympäristö on vaikeasti rajattavissa, mutta se vaikuttaa kiistämättä siihen, miten verkkosivu havaitaan. Karkeasti ympäristö voidaan jakaa kolmeen tasoon:
- Tekninen ympäristö
- Fyysinen ympäristö
- Sosiaalinen ympäristö.
Ympäristöön kuuluvat verkkosivuun kuulumattomat verkkopalvelun osat kuten navigointilinkit, aputoiminnot ja mainokset. Toiset verkkopalvelut tai sovellukset saattavat koostaa verkkosivun informaatiota ja antaa tälle uuden ympäristön. Ympäristöön kuuluvat kiistämättä myös käyttöjärjestelmä, WWW-selain ja päätelaite sekä fyysinen ympäristö, jossa päätelaitetta käytetään.
Käyttäjät sekä heidän tiedot ja taidot muodostavat verkkosivun sosiaalisen ympäristön, joka asettaa reunaehtoja sivun rakenteelle ja ilmaisulle. Se, mitkä ympäristön osat verkkosivua laadittaessa tulee huomioida, riippuu ensisijaisesti käyttäjistä ja käyttötarkoituksesta. Kaikille WWW-sivuille yhteisiä ohjeita ovat:
- Huomioi tarvittaessa eri päätelaitteet, käyttöjärjestelmät, selaimet ja selainversiot
- Tue toteutuksessa näkövammaisten käyttämiä tekstiselaimia ja ruudunlukuohjelmia
- Noudattamalla yleisiä standardeja takaat sivun luettavuuden tulevissa selaimissa
- Huomioi sivun rakenteessa ja metatiedoissa hakukoneet ja muut sivua hyödyntävät sovellukset. Anna sivulle ja linkeille informatiiviset otsikot
- Mikäli verkkosivulla ei ole kontrolloitua käyttäjäryhmää, pyri huomioimaan kaikki mahdolliset kohderyhmät
- Arvioi minkälaisessa fyysisessä ympäristössä verkkosivuun tutustutaan ja mikä on sivun tehtävä. Jos sivulla on selkeästi määriteltävä tehtävä, pyri tukemaan käyttäjää tehtävän suorittamisessa
- Arvioi tapojen, tietojen ja taitojen verkkosivulle muodostamia reunaehtoja. Vältä esimerkiksi ammattisanastoa sivulla, jotka on suunnattu suurelle yleisölle.
Yhteenveto
Luettavuus on keskeinen päämäärä suunniteltaessa käytettävyydeltään hyvää verkkopalvelua. Luettavuus on pääasiassa sisällöntuottajan vastuulla ja edellyttää ammattimaista toimitustyötä. Suunnittelussa tulee huomioida käyttöliittymän käytettävyyden lisäksi itse verkkosivun luettavuus ja ymmärrettävyys sekä ympäristön sivun käyttäjälle asettamat rajoitukset.