Käytettävyystestauksessa on karkeasti jaettuna kolme osaa:
- Testaussuunnitelman laatiminen.
- Käytettävyystestin suorittaminen.
- Käytettävyystestin analysointi ja testiraportin laatiminen.
Käytettävyystestiin kannattaa liittää myös käytettävyyden arviointi. Näiden vaiheiden sisältö riippuu testityypistä eli ollaanko suorittamassa kvantitatiivista vai kvalitatiivista testiä.
- Kvantitatiivisella käytettävyystestillä tarkoitetaan testiä, jossa mitataan käyttöliittymän laatua joko verrattuna annettuihin käytettävyystavoitteisiin tai johonkin verrokkituotteeseen.
- Kvalitatiivisella käytettävyystestillä pyritään löytämään tuotteesta niin monta käytettävyydeltään ongelmallista kohtaa kuin mahdollista, ne voidaan korjata tai ohjeistaa. Testityypit voi myös yhdistää, mutta on päätettävä kumpaa tietoa tavoitellaan, sillä hyvästä kvantitatiivisesta testistä ei tyypillisesti saa “irti” kaikkea kvalitatiivista tietoa ja päinvastoin.
Vertailutesteissä täytyy syntyä aina vertailtavissa olevaa aineistoa eli testin aikana tai sen jälkeen on tehtävä mittauksia, mieluummin useampia, esimerkiksi suorituksiin menevä aika, suoritusten onnistuminen, virheiden määrä.
Käytettävyystestin järjestäminen ja testaussuunnitelman laadinta
Käytettävyystestin järjestäminen käsittää ainakin seuraavat työvaiheet:
- Testin tavoitteiden selvittäminen.
- Käytettävyysvaatimusten selvittäminen.
- Tuotteeseen tutustuminen.
- Testattavien toimintojen valinta.
- Testikäyttäjien määrä ja valinta.
- Testitarinan ja -tehtävien laadinta.
- Testausmenetelmän valinta.
- Muita järjestelyasioita.
- Koulutustarve ennen testiä.
- Käsikirja mukaan vai ei?
- Tarvitaanko testiin interaktiivinen tilanne (esimerkiksi joku näyttelee asiakasta, soittaa puhelimella)
- Pilottitestin järjestäminen.
Testijärjestelyistä on hyvä tehdä testaussuunnitelma.
Testin tavoitteiden määrittäminen
Selvitetään, mitä käytettävyystestiltä halutaan. Etsitäänkö tuotteesta ongelmakohtia (kokemattomalle käyttäjälle, kokeneelle käyttäjälle, molemmille?) vai tehdäänkö mittauksia? Jos mitataan, niin mitä? Testin tavoite voi olla esimerkiksi selvittää, onko toimintojen joukossa sellaisia, joista kokemattomat käyttäjät eivät selviydy kohtuullisessa ajassa ilman käsikirjaa tai selvittää kuinka kokeneet käyttäjät toimivat saadessaan tietyt virheilmoitukset tai onko tuotteen uusi versio nopeampi kuin Edellinen versio. Käytettävyystestin tilaajaosapuolella on usein niin monia tavoitteita yhdelle testille, että niitä on pakko priorisoida ja jopa karsia.
Esimerkkejä käytettävyystavoitteista:
- Yleinen käytettävyys.
- Sopivuus kokeneille käyttäjille.
- Sopivuus “mene ja käytä”-käyttöön.
- Sopivuus epäsäännölliseen käyttöön.
- Tukitarpeiden minimointi.
- Opittavuus.
- Virheensieto.
Testeissä käytettäviä mittareita
- Käytettävyystestin aikana voi mitata tai sen jälkeen voidaan laskea:
- Aika, joka kului meni tehtävän (tehtävien) tekemiseen.
- Montako tehtävää saatiin tehdyksi tiettynä aikana?
- Paljonko oli virheellisiä suorituksia?
- Kauanko virheistä toipuminen vei aikaa?
- Käyttäjän tekemien käytettävyysvirheiden määrä.
- Kuinka usein käytettiin opasteta, käsikirjaa?
- Monestiko käyttäjä ilmaisi negatiivisia asenteita tai turhautumista?
- Monestiko käyttäjä osasi tehdä tietyn tehtävän suoraan
- Monestiko hän hapuili
- Monestiko hän eksyi kokonaan
- Monestiko hän tarvitsi ohjaajan vihjeen/kunnolla apua
- Montako tehtävää ei tullut tehdyksi oikein
- Montako niistä jäi käyttäjältä huomaamatta
Näillä luvuilla on merkitystä silloin, kun tuotteelle on asetettu käytettävyysvaatimukset ja tehdään usean testin sarja, testien avulla voidaan verrata peräkkäisiä versioita tai tuotteita keskenään.
Käytettävyysvaatimusten selvittäminen
Ennen kuin testiä aletaan järjestää olisi hyvä, että sekä käytettävyystestin tekijöillä ja että testin teettäjillä olisi sama kuva siitä, mikä tuotteen käytettävyydelle on oleellista. Koska käyttölaatu on yrityksille melko uusi asia, ei näitä vaatimuksia ole toistaiseksi osattu määritellä tarkasti. Ei ole myöskään mitenkään tavatonta, että käytettävyystestin teettäjä ei ole itsekään sisäistänyt edes tuotteen karkeita käytettävyysvaatimuksia. Mitä käytännössä tarkoittaa, että tuotetta käytetään:
- Asiakasneuvottelussa?
- Puhelinpalvelussa?
- Käyttäjät ovat täysin kokemattomia työssään?
- Virhetilanteet vaativat nopeaa toimintaa?
- Paikallaan ollen? Liikkeellä? Autossa? Bussissa?
Käytettävyysvaatimukset ovat useimmiten hyvin yleisluontoisia, mutta juuri tämän käsillä olevan tuotteen käyttäjäkunta, heidän työnsä vaatimukset ja tuotteen käyttöolosuhteet vaikuttavat, miten juuri tämän tuotteen käytettävyysominaisuuksia arvotetaan toisiinsa nähden, ja mitä tuotteelta ylipäätään vaaditaan. Käytettävyystestin analysoija joutuu joka tapauksessa miettimään näitä asioita, mikäli pyrkii hyvään lopputuloksen.
Käyttäjien määrän päättäminen
Tarvittavien käyttäjien määrä riippuu käytettävyystestin tavoitteesta, tyypistä, siitä kuinka homogeeninen käyttäjäkunta järjestelmällä on sekä siitä, onko käytettävyystesti ainoa laatuaan vai kuuluuko se useamman testin sarjaan. Yleensä suositellaan vähintään kolmea käyttäjää tai käyttäjäparia, mutta kahdellakin hyvin valitulla testaajalla voi prototyyppitestissä saada paljon hyvää tietoa. Jos testaajien määrä on hyvin pieni, on syytä varautua uusimaan suoritus.
Normaalissa tuotekehitystestissä käyttäjien määrä on kolmesta kuuteen. Vertailutestissä tarvitaan enemmän käyttäjiä. Määrä riippuu sekä siitä, montako vertailtavaa ratkaisua tai tuotetta on sekä siitä, käyttääkö yksi henkilö vain yhtä vai useampaa vertailtavana olevaa järjestelmää.
Käyttäjien määrän lisääminen lisää vastaavasti löydettyjen käytettävyysongelmien määrää, mutta vakavimmat virheet löytyvät yleensä 3-4 käyttäjälläkin. Käytettävyystestin kustannukset ovat suoraan verrannolliset käyttäjien määrään. Käyttäjämäärän tai testitehtävien lisääminen lisää syntyvän tallenteen määrää ja siten pidentää testinauhan ja muistiinpanojen purkuun käytettyä aikaa. Eli olisi siis löydettävä sellainen testaajien määrä ja laatu, jolla annetusta tehtäväjoukosta löydettäisiin mahdollisimman paljon siinä olevista ongelmista, ja tarpeeksi suuri, että testituloksen voidaan katsoa heijastavan käytäntöä, mutta sopivan pieni, ettei käytettävyystestistä tule ylettömän raskasta.
Kovin raskas käytettävyystesti voi myös peittää ongelmia, koska tällöin analyysiin saadaan helposti liian paljon aineistoa, josta löytyy työmäärään nähden suhteettoman vähän hyötyä. Jos käytettävyysyritys mainostaa yli 20-50 käyttäjän käytettävyystestiä, kysymyksessä on luultavasti käyttäjäkysely. Kysely kertoo yleensä aktiivisten käyttäjien mielipiteistä, ei siitä onko tuotteessa ongelmallisia kohtia. Kysely myös vääristyy parempiin ja aktiivisimpiin käyttäjiin, jos se on vapaaehtoinen. Kyselyt ovat nekin hyödyllisiä, mutta ne kertovat eri asioista kuin käytettävyystesti.
Käyttäjien valinta
Testikäyttäjiksi otetaan sellaisia tuotteen tulevia tai potentiaalisia käyttäjiä, jotka eivät ole olleet mukana tuotteen kehittämisessä. Muuten käyttäjien valinta riippuu tietenkin niistä toiminnoista, joita halutaan testata. Kannattaa käyttää hyväksi määrittelyjen yhteydessä tehtyjä käyttäjäluonnehdintoja. Koska testikäyttäjiä ei yleensä voi rahan ja ajan rajallisuudesta johtuen ei voi olla kovin monta, voidaan käyttää seuraavaa valintatapaa ja ottaa valintakriteerit huomioon analyysissä:
- Päättää mitkä piirteet ovat tärkeimmät tässä käytettävyystestissä, ja valita käyttäjäryhmät sen mukaan.
- Kerätä muu tuloksiin vaikuttava käyttäjiä erotteleva informaatio.
- Valita kustakin alaryhmästä käyttäjiä, joiden voi ajatella edustavan edustavat erilaisia tämän ryhmän käyttäjiä.
- Erotteleva informaatio voi olla esimerkiksi kokemattomuus tai kokeneisuus tai erilaiset muut oletetut valmiudet suoriutua tehtävistä.
Testikäyttäjän tärkeä ominaisuus on rohkeus ilmaista itseään. Kvalitatiivisessa testissä tai kun mitataan tuotteen arvattavuutta, testikäyttäjän tulisi olla testattavan järjestelmän suhteen “viaton”, mutta tuntea työ tai toiminta, johon järjestelmä on tarkoitettu. Kvantitatiivisessa testissä, mikäli halutaan ennustaa järjestelmän tehokkuutta käytössä, olisi testikäyttäjien oltava kokeneita. Testikäyttäjiä voi myös “vanhentaa” tehokoulutuksella. Referenssiryhmän jäseniä ja muita järjestelmän suunnitteluun osallistuneita ei tule käyttää. Myös esihenkilöt ovat huonoja testaajia, paitsi juuri heille tarkoitettujen toimintojen testaamiseen.
Testitehtävien laadinta
Testattavat toiminnot kannattaa listata. Kannattaa ottaa mukaan sekä helppoja keskeisiä toimintoja että vaikeita ja monimutkaisia.
Testitehtävät asetetaan testitarinaan. Testitarinat ovat pieniä, mahdollisimman todenmuotoisia kehyskertomuksia. Testitarinat voi johtaa toimintatarinoista. Testitarinaa voidaan käyttää joko niin, että testin alussa kerrotaan käyttäjälle alkutilanne, ja testitehtävät vievät tarinaa eteenpäin. “Olet iltavuorossa kassalla ja sinulle tulee asiakas, joka.. “… “Seuraava asiakas on unohtanut lompakkonsa kotiin ja joudut …” Jokainen tehtävä voi olla myös oma tarinansa. Yhtenäinen kehyskertomus on kuitenkin joutuisampi, koska käyttäjä ei joudu paneutumaan tilanteeseen useita kertoja. Mitä paremmin testitehtävät ovat käyttäjän arkipäivästä, sitä paremmin käyttäjät pystyvät eläytymään tilanteeseen ja “kuljettavat” oikean toimintaympäristönsä mukaan testiin. Hyvä testitarina on lyhyt, kertoo käyttäjien arki- tai työmaailmasta ja puhuu käyttäjien kieltä. Käyttäjät saavat siitä tarpeeksi tietoja tehtävistä suoriutumiseen ja tehtävät linkittyvät siihen suoraan.
Testitehtävissä ei saa koskaan käyttää suoraan tuotteessa näkyviä termejä, koska testikäyttäjät seuraavat testitehtäviensä (“tavoitteittensa”) termejä poikkeuksetta, vievät nämä heidät sitten oikeaan suuntaan tai harhaan. Ei siis näin: “Tee kutsunsiirto”, vaan näin: “Olet siirtymässä naapurihuoneeseen tekemään töitä, ja haluat puhelusi tulevan sinne”.
Testausmenetelmän valinta
Seuraavat testausmenetelmät ovat tavallisimmat:
Ääneen ajattelu: Käyttäjät tekevät tehtävät yksi kerrallaan kertoen koko ajan, mitä ovat tekemässä. Perustestimenetelmässä käyttäjän aikomukset ja mentaalisen mallin muodostuminen tuotteen toiminnasta pyritään saamaan selville siten, että käyttäjä kertoo, mitä tekee ja miksi. Tämä on käytetyin ja käyttökelpoisin menetelmä, jonka ongelmana on se, että kun käyttäjän kognitiivinen kuormitus kasvaa, puhuminen voi olla vaikeaa. Menetelmä vaatii peruspuheliaita käyttäjiä ja hyvää ohjaajaa, joka on rentoutunut ja “läsnä”, mutta ei vaikuta käytettävyystestin kulkuun. Käytettävyystesti taltioidaan videolle. Ilman videotakin voi toimia, mutta ongelmien syyt ovat vaikeampi kaivaa esiin. Käyttäjä yleensä vielä haastatellaan lopuksi.
Paritestit: Yhtä järjestelmää käyttää kaksi testikäyttäjää yhtä aikaa ja he keskustelevat tuotteesta keskenään. Periaatteessa sama testitapa kuin ääneenajattelu, mutta testaajat neuvottelevat keskenään. Menetelmä on helpompi testikäyttäjille kuin ääneenajattelu, mutta se ei sovi kaikkiin tuotteisiin. Käyttäjäparien valinta vaatii huolellisuutta, ettei toinen dominoi, vaan kummankin käyttäjän näkemykset tulevat tasa-arvoisesti esiin. Keskustelu ei kuvasta välttämättä käyttäjien mentaalimalleja vaan kyseessä on pikemminkin toisen vakuuttaminen. Käytettävyystesti taltioidaan videolle. Käyttäjät yleensä haastatellaan lopuksi.
Yhteisläpikäynti: Ohjaaja ja testikäyttäjä etenevät testissä keskustellen tuotteesta.
Menetelmässä testin ohjaaja istuu käyttäjän vieressä ja aktiivisesti selvittelee käyttäjän ymmärrystä testattavasta kohteesta. Hän voi kysellä, miksi käyttäjä toimi, niin kuin toimi. Aktiivinen kysely kesken testiä voi häiritä käyttäjän keskittymistä, mutta antaa tietoa mentaalisen mallin muodostumisesta. Aktiivista osallistumista kannattaa käyttää kehitystesteissä, jos ohjelmassa on paljon toiminnallisia puutteita. Kysely vaatii taitoa ja herkkyyttä testin ohjaajalta, ettei hän vääristä testitulosta johdattelemalla käyttäjää ja toimii johdonmukaisesti jokaisen testikäyttäjän kohdalla. Videolle tallentamisesta on etua.
Jälkikäteen haastattelu: Testikäyttäjä tekee tehtävät itsekseen. testikäyttäjät haastatellaan tai he täyttävät kyselylomakkeen. Perustestaustapa on sama kuin kvantitatiivisissa testeissä ja samalla voidaan selvittää käyttäjän tyytyväisyys tuotteeseen ja selvitellä jossain määrin käyttövirheitä ja kognitiivista kuormitusta testitilanteissa. Ei tarvitse videoida, jos tehdään vain aikamittauksia tai ei mittauksia ollenkaan.. Ei vaadi ohjaajaa paikalle, jos käyttäjät ovat motivoituneita pitämään kirjaa tilanteista ja täyttämään kyselylomakkeen. Vaatii huolellista suunnittelua. Virheiden poiminta vaatii taltionnin.
Jälkeenpäin kommentointi: Testikäyttäjä tekee tehtävät itsekseen, testikäyttäjä ja ohjaavat katsovat nauhan ja käyttäjä kommentoi tilanteita nauhalla. Sopii kvantitatiiviseen käytettävyystestaukseen, kun halutaan selvittää myös käytön ongelmakohtia. Taltiointi on välttämätöntä. Jälkikäteen annetut kommentit ei vastaa mentaalimalleja. Käyttäjä ei muista kaikkea, saattaa sensuroida osan ajatuksistaan ja käyttäjä selostaessaan tilannetta tietää joka tapauksessa enemmän kuin mitä hän tiesi vastaavassa tilanteessa testin aikana.
Pikkutestit, osatestit, “kahden paperin” testit, käsitelistat: Testikäyttäjä tekee kynällä ja paperilla annetun tehtävän ja kommentoi käytettävyystestin ohjaajalle mitä teki ja miksi. Tarvitaan kynä ja paperia. Tulokset kannattaa käydä läpi kunkin käyttäjän kanssa.
Ryhmäläpikäynti: Testikäyttäjät, testin ohjaaja ja suunnittelija käyvät testitehtävät läpi yhdessä käyttäen käyttöliittymän kuvia (piirroskuvia, valokuvia tai näyttökopioita), kynää ja paperia.
Sopii prototyyppitestaukseen kun toiminnallisuutta ei juuri ole. Menetelmän vahvuuksia on että käyttäjien ja suunnittelijoiden saaminen kasvotusten tuotteen käyttöliittymän ääreen sekä se, että käyttäjät uskaltavat kommentoida paperia kuvia paremmin kuin valmiin näköistä tuotetta. Läpikäynti voidaan tehdä myös toimivalle prototyypille. Valmiille tietojärjestelmälle tämä on yleensä liian raskas menetelmä. Videotaltioinnista on hyötyä, myös sanelunauhuri käy.
Vapaa läpikäynti: Testikäyttäjä kokeilee testattavaa ohjelmaa tai järjestelmää rauhassa. Käytettävyystestin ohjaaja ei puutu testin kulkuun muuta kuin käyttäjän tarvitessa apua. Sopii valmiin tai lähes valmiin tuotteen testaamiseen. Vahvuutena on se, että käyttäjä löytää juuri ne toiminnot, joita järjestelmä hänelle tarjoaa tai joita osaa etsiä. Menetelmä vaatii kuitenkin joko hyvin pitkälle viedyn prototyypin tai lähes valmiin tuotteen. Lisäksi testattavan järjestelmän on oltava sellainen, että käyttäjällä on ennalta tietoa samantapaisten laitteiden toiminnasta. Käytettävyystestin ohjaajan on tunnettava laite hyvin tarkasti. Ohjaaja seuraa, mitä toimintoja käyttäjä löytää ja miten hän niistä selviytyy. Videoinnista on hyötyä.
Testitehtävien määrä riippuu käytettävissä olevasta ajasta, mutta tyypillinen käytettävyystestin pituus, yksi tunti, on monelle käyttäjälle jo niin raskas, että tätä aikaa ei juuri kannata ylittää.
Käsikirjat mukaan?
Jos käytettävyystestiin päätetään ottaa mukaan käsikirja, testin luonne muuttuu, tällöin testataan myös käsikirjat. Jos käsikirjat ovat mukana, on ennen käytettävyystestiä päätettävä pyydetäänkö käyttäjiä selviytymään mahdollisimman pitkään ilman käsikirjaa vai kehotetaanko häntä sen käyttämiseen. Muuten voi käydä niin, että osa käyttäjistä tukeutuu joka tehtävässä käsikirjaan ja osa ei juuri käytä sitä, mikä vaikeuttaa analysointia etenkin vertailutestissä.
Jos käsikirjat annetaan käyttäjille luettavaksi ennen käytettävyystestiä eräänlaisena perehdytysmateriaalina, mutta ne eivät ole käytettävissä testissä, kannattaa varautua siihen, että testaajien väliset osaamiserot ovat suuret. Osa käyttäjistä valmistautuu aina paremmin kuin toiset.
Testi kannattaa järjestää muistuttamaan mahdollisimman paljon oikeaa tilannetta: jos käsikirjat ovat yleensä hukassa, kannattaa käytettävyystesti rakentaa ilman niitä.
Käytettävyystestin voi rakentaa myös niin, että käsikirja on käytettävissä osassa tehtäviä. Esimerkiksi puhelintestin puhelunaikaiset toiminnot on tehtävä ilman käsikirjaa, mutta perusasetukset voi tehdä käsikirjan kanssa.
Pilottitesti
Pilottitestissä
- Katsotaan kamerapaikat ja tekniikan toimiminen.
- Koekäytetään testitehtävät ja mitataan niiden suorittamiseen menevä aika.
- Täydennetään haastattelukysymyksiä.
- Korjataan tarvittaessa testitehtäviä.
Pilottitestaaja voi olla kuka tahansa, jonka osaamistaso muistuttaa suunnilleen oikeiden testikäyttäjien osaamista, jotta käytettävyystestiin mahdollisesti tarvittavat muutokset huomataan.
Testitehtävien korjaaminen on hyvin tavallista pilottitestissä. Niiden sanamuoto saattaa olla johdatteleva tai tehtävien järjestys huono. Ne voivat olla liian vaikeita tai helppoja tai jokin tehtävä saattaa edellyttää jonkin edeltävän vaikean tehtävän loppuun tekemistä. Tällaista tilannetta ei aina voi välttää, ja siksi olisi pilottitestissä hyvä päättää toimintatavasta.
Pilottitestin aikana kannattaa valmistella ohjaajalle ja muille käytettävyystestiin osallistuville muistilista asioista, jotka pitää tehdä ennen testiä, testin aikana ja testin jälkeen.
Käytettävyystestisuoritus
Käytettävyystestin rakenne voi olla:
- testitilanteen selvittäminen käyttäjälle
- alkukysely tai -haastattelu
- testitehtävien tekeminen
- loppuhaastattelu.
tai seuraava:
- testitilanteen selvittäminen käyttäjälle
- alkukysely
- testitehtävien tekeminen
- visuaalinen läpikäynti
- loppuhaastattelu.
- Testiraportti
Tyypillinen raportti käsittää luvut:
- Tuotteen käyttöliittymän ja mahdollisesti käyttötavan lyhyt kuvaus.
- Lyhyt kuvaus testaustavasta ja testikäyttäjistä.
- Testattavat toiminnot tai testitehtävät.
- Käytettävyystestin tulos.
- Käytettävyystestin ohjaajan lausunto tuotteesta sekä yhteenveto testistä.
Raportin laajuus on 20-200 sivua testityypistä riippuen. Raporttiin kerätään havaitut ongelmat, niiden syyt ja esiintymismäärä ongelmalajeittain. Lisäksi raporttiin kerätään suoritettujen mittausten tulokset. Perustelujen etsiminen ja niiden esittäminen on raportissa. Suunnittelijoiden on helpompi hyväksyä korjaustarve ja ennen kaikkea korjata ratkaisu sekä oppia käytettävyystestistä, kun ongelman perustelut ovat selvät.
Käytettävyystestin eettisiin sääntöihin kuuluu, että suunnittelijoita ei saa mollata. Raportissa kerrotaan yhtälailla tuotteen käyttöliittymän hyvät asiat myös siksi, ettei niitä korjata pois.
Testiraportti vaatii usein vielä yhteisen läpikäynnin suunnittelijoiden kanssa, jossa voidaan varmistua, että asiat on ymmärretty molemmin puolin ja katsoa käytettävyystestin “kootut tilanteet”.
Paljonko testeihin pitäisi varata aikaa?
Käytettävyystestiin voi kulua kalenteriaikaa muutamasta päivästä muutamaan kuukauteen riippuen testaustavasta ja testin tavoitteista.
Käytettävyystestiin kuluvaan aikaan vaikuttaa esimerkiksi seuraavat tekijät:
- Kuinka hyvin testaajat tuntevat kohdealueen ja kuinka hyvin he tuntevat tuotteen.
- Mikä on tuotteen valmiusaste.
- Kuinka monimutkainen tuote on.
- Millaisia tuloksia halutaan: pelkät tallenteet; analysoitu käytettävyystesti; analysoitu käytettävyystesti ja asiantuntijalausunto vai analysoitu käytettävyystesti, asiantuntijalausunto ja korjausehdotukset.
- Kuinka suuri osa tuotteesta testataan.
- Kuinka helppoa on löytää käyttäjät.
- Tarvitaanko monimutkaiset testijärjestelyt, laitteita.
- Kuinka pitkä on yksi testisuoritus.
- Koulutetaanko käyttäjiä.
- Kuinka muodollinen raportista kirjoitetaan.
Jos testataan samaa tuotetta eri tuotekehityksen vaiheessa, testiajat lyhenevät merkittävästi. Jos tekijöillä on kiire saada tulokset aiemmin kannattaa:
- Pyytää suunnittelijat mukaan käytettävyystesteihin, jos se on testiä häiritsemättä mahdollista, jolloin he voivat jatkaa työtään omien muistiinpanojensa pohjalta.
- Tehdä käytettävyystestin päällimmäisistä vaikutelmista alustava epämuodollinen raportti.
- Kopioida heti tallenteet tarvitsijoille.
Mikäli kehitystestejä tehdään useita peräkkäin samalle tuotteelle, useimmat edellä mainitut vaiheet jäävät myöhempien käytettävyystestien kohdalta pois. Jos vielä kovin muodollista raporttia ei tarvita, voi käytettävyystestin parhaimmillaan tehdä muutamassa päivässä.