Ihmisten hämääminen on yksinkertaista ja mukavaa. Ympäristömme on pullollaan kivoja mahdollisuuksia jekuttaa tyhmää käyttäjää. Vitsihän löytyy loppujen lopuksi kertojan silmästä.
Ovi joka ei aukea
Työpaikkani aulaan johtaa 8 oviparia (tuulikaappi välissä). Näistä ovipareista 2 on automaattisesti aukeavia, esimerkiksi rullatuolin käyttäjiä ajatellen. Automaattinen aukaisija ei kestä sitä että ovi avataan käsin, ja riuhtomiselle se on erityisen herkkä.
Aluksi automaattiovet näyttivät samalta kuin muutkin ovet. Niiden automatiikka toimi niin hitaasti, että lähes jokainen ehti laittamaan kätensä kahvalle – ja nopeimmat vetämäänkin – ennen kuin automatiikka edes hurahti. Ovet menivät rikki.
Sitten oviin kiinnitettiin katseen korkeudelle laput, joissa sanottiin: “AUTOMAATTIOVI!!!!!!”. Talon vakiokäyttäjät huomasivat lappuset, mutta harvemmin vieraileva joutuu katsomaan millä korkeudella oven kahva on… ovet menivät rikki. Nyt ovipareista toinen on suljettu kokonaan, toinen on varustettu isoilla lapuilla jossa lukee “Automaattiovi. Älä riuhdo.”
Oven opetus: Jos haluat narrata toista ihmistä, laadi hänelle tilanne joka vastaa hänen tottumaansa (tavallisen näköinen ovi, varustettu kahvalla josta selvästi on tarkoitus vetää) mutta toimiikin toisin. Laadi ohjeistus jota ei huomaa tai joka ei kerro ongelman todellista luonnetta.
Käsinpesukone
Kotitaloni pesutupaan päätettiin laittaa rahastusautomaatti, joka toimii maksukortilla. Korttiautomaatti on pesutuvan nurkassa. Jos automaatissa ei ole käytetty korttia, saa kone sähköä mutta ei vettä (koneelle olisi pahaksi jos rahan loppumisen takia sähkö katkeaisi kun koneessa on vettä).
Yllätin naapurini laskemasta vettä pesukoneeseen letkulla toisesta hanasta (koneen päällä olevasta pesuaineenlisäysaukosta). Naapuri kun on, niin jäimme juttelemaan. Jossain vaiheessa kysyin eikö hänellä ole automaattiin sopivaa korttia kun hän täyttelee konetta käsin. Naapurini katsoi minua kummissaan, sitten korttiautomaattia, ja purskahti nauramaan. Hän oli luullut että koneiden vedensyöttö oli katkennut. Nurkassa ollut korttiautomaatti ei ollut sattunut hänen silmiinsä.
Olihan mahdollista, että kyseessä oli rahansäästötoimi. Naapurini tuntien näin ei luultavasti ollut. Vesihana oli pesukoneiden vieressä ja kuuluu pesutupaan, korttiautomaatti oli nurkassa eikä kuulu pesutupaan.
Pesukoneen opetus: Laita tilanteen kannalta väärä ratkaisu ihmisen viereen, oikea ratkaisu syrjään ja piiloon. Sijoita esineet vääriin ympäristöihin.
Lamppu joka palaa
Laboratoriossamme (niinpä niin) on spottivaloja, joiden valokatkaisimet ovat toisessa huoneessa. Noin 20 spottia ohjaillaan 3 kytkimellä. Kiitos sähköasentajan, kytkimistä on mahdoton arvata, mikä valo on minkäkin kytkimen vaikutuksessa. Kytkimistä ei näe päällepäin ovatko ne “päällä” vai “poissa”.
Ihmiset säännöllisesti joutuvat sytyttämään ja sammuttamaan kaikki valot ainakin kertaalleen, että tietävät mitä kytkimiä heidän pitää painaa. Jos valaistusta pitää muuttaa, on kaikki kytkimet käytävä uudelleen läpi. Tämä vähintäänkin puolittaa lamppujen eliniän – ja on aika noloa.
Lampun opetus: Älä laita yhteenkuuluvia asioita samaan järjestykseen. Jos esineellä on erilaisia “tiloja” (päällä / pois), piilota kaikki viittaukset tilaan.
Ovi joka aukeaa
Helsingin rautatieaseman junapihalle johtavat ovet (2 * 9 kpl) olivat jonkin aikaa automaattisesti aukeavia. Koska ovet ovat korkeat, olivat liikkeentunnistimetkin (anturit jotka huomaavat milloin joku lähestyy ovea että se pitää avata) korkealla. Ne oli säädetty erittäin kapealla.
Niinpä ovia olisi pitänyt lähestyä aina suoraan edestä että oikea ovi olisi auennut. Kummallekaan 9 oven oviparille ei kuitenkaan ole suoraa reittiä, vaan ihmiset lähestyvät niitä aina vinosti. Niinpä lähes jokainen huomasi joskus eri oven aukeavan kuin mitä kohti hän oli menossa ja vaihtoi suuntaa – usein sen verran hitaasti että alun perin kohteena ollut ovi alkoi avautumaan ja auennut ovi sulkeutumaan. Myös nämä ovet kärsivät hitaudesta. Syystä tai toisesta ovet eivät enää ole automaattiset.
Ovien opetus: Laitan ansoja suorille reiteille, pakota ihmiset etenemään suorissa kulmissa.
Kone joka kopioi
Laboratoriomme (kuinka ollakaan) kopiokoneeseen syötetään käyttäjätunnus numeronäppäimillä. Jos konetta ei käytetä minuuttiin, menee tunnus pois voimasta.
Kopiokoneeseen voi tehdä lukuisia “asetuksia”, kuten kaksipuolinen kopiointi, tummuuden asetus, lokero josta paperi otetaan… Asetukset nollataan “nollausnapista”. Osa asetuksista palautuu alkuperäiseksi ensimmäisellä painalluksella, osa toisella ja osa kolmannella. Mistään ei tiedä mikä asetus vaatii kolme painallusta – kolmas painallus myös poistaa tunnuksen voimasta.
Jos tunnus menee omia aikojaan pois voimasta, eivät asetukset palaudu oletuksiinsa. Kukaan ei poista omia asetuksia kopioituaan. Niinpä “oikea” tapa tehdä kopiokoneellamme kopioita on:
- syöttää tunnus
- painaa kolme kertaa nollausta
- syöttää tunnus uudelleen.
Koska näin ei muista aina tehdä, on minulla kaksipuoliseksi tulostettuja kalvoja, A3:lle kopioituja raportteja, vaakapaperille tehtyjä pystykopioita…
Kopiokoneen opetus: Koneiden on mentävä itsekseen pois päältä. Yksinkertaista tapaa alkuperäiseen “tilaan” palaamisesta ei saa olla.
Huone joka tuulettuu
Toimistohuoneemme joissa teemme töitä on varustettu ikkunalla ja työpöydillä. Tässäkin toimistossa työpöydät pyritään sijoittamaan valoisaan paikkaan, eli ikkunan eteen.
Jos minä haluan aukaista ikkunani, joudun asettamaan polveni näppäimistön ja hiiren väliin ja kampeamaan vauhtia monitorista. Näin saan juuri kiinni ikkunan kahvasta tarpeeksi, jotta ikkuna avautuu.
Lyhyempi työkaverini sen sijaan joutuu kiipeämään pöydälle ja ottamaan tukea hyllystä. Ei kovin turvallista.
Ikkunan opetus: Älä tee asioista yhteensopivia. Oleta että kaikki suomalaiset ovat yli 180 cm pitkiä.
Mikä tässä on niin hauskaa?
Aulan ovien korjaus maksaa noin 2000 mk/ovi/kerta, eli noin 8 000 mk, tämäkin 3 kertaa vuodessa. Pesukone ei kestä sitä että se täytetään erillisellä letkulla, huoltomies velottaa työstä 600 ja osista 2 400 mk. Yksi spotti maksaa 25 mk ja kestäisi noin 6 kk jollei sen elinikä puolittuisi, 20 * 2 (turhaa vaihtoa vuodessa) * 25 = 1 000 mk. Rautatieaseman ovenavauskoneistojen hintaa 18 ovelle en viitsi edes arvailla. Tarpeettomia kopioita minulle tulee arviolta 3 – 10 mk edestä kuussa, mutta minä en kopioi niin paljoa kuin jotkut muut koneen noin 80 käyttäjästä. Yksi kuudesta suomalaisesta päättää päivänsä tippumalla/kaatumalla, murtumien määrää ei edes tilastoida?